Luku 7. Arvoituksellinen naisen ryöstäjä.

Luku 7.

          Tuleva päivä kului kuten tavallista, se olivat aamuriitti, opiskelu, teekutsut, pitkät keskustelut lähellä leiritulta ja yöllinen uni ei ollut keskeytetty. Kuitenkin perjantaina piiskattiin Ingaa julmasti, kuten koskaan ennen. Kuten kaksi päivää ennen, Inga, olemassa pakkomielteisena intohimolla ankaralle valmentajallensa, provosoi tahallaan tällaista kovaa koettelemusta hänelle.
          Ja tässä miten se tapahtui. Aamun rituaalisen selkäsaunan aikana, langan viiden iskua jälkeen, Inga erotti kätensä tarkoituksella ja syöksyi halaamisen ja rakkaudentunnustuksen kanssa teloittajalleen. Hän oli painautumassa tytön kanssa hieman, mutta ei myöntynyt tähän houkutukseen. Nyt hänelle uhkasi kolmekymmentä iskua sijaan viittätoista, mutta Ingalle se tuntui ei riittävästi. Kun hän on vaatinut lopettamaan pelaamista ja poseeraamaan kunnolla, ensimmäinen kerta Inga ei kuunnellut, mutta nauraessaan, alkoi juosta pois häneltä metsässä. Hänen täytyi juosta huomattavasti, ennen hän on saavuttanut häntä. Olemassa napattu, äkkiä Inga antoi iskua vasten kasvoja, remahti nauruun ja yritti juosta pois taas. Siinä tapauksessa hän väänsi Ingan kättä selän takana niin erittäin, että Inga kitisi kivusta. Se suostutteli häntä vähän.
         -Katso, tuhma likka, tässä nyt olet pakotettava nakertamaan maata, - ankarasti, mutta hymyillessään, sanoi kiduttajansa.
          Kivusta kädessä tyttö tuli kaikki punainen ja ei nauranut enää. Hän johti häntä pakottaen kumartumaan häntä niin, että hänen pää oli pidetty alla kuin alaston takaperoinen osa, joka oli koristettu tuoreilla juomuilla. Johdattamisen jälkeen tytön kohti pudotettua puuta, joka oli teltan luona, kivistäen, mutta varovaisesti, pelätessään aiheuttamista vammoja, hän raahasi häntä hiukset ja korvat.
         -Vain nämä olivat kukat, ja nyt olemaan marjat!
          Inga seisoi hänen edessä, olemassa kaikki punainen, kyynelet virtasivat pois pitkin poskia.
         -Rakastan sinua joka tapauksessa. Olen valmis läpäisemään koettelemusta, jotka sinä valmistelit minulle. Piiskaa minua, älä armahda.
         -Sanot sitä nyt, mutta mitä sanot sitten, saadessasi vitsaa minulta?
         -Älä huomaa, että sanoisin kidutuksen aikana. Parempi kuuntele, mitä sanon nyt ja sen jälkeen. Kun ensimmäistä kertaa minä olen saanut hyvin kipeästi sinulta, minä kehotin sinun sääliin, myötätuntoon, olin valmis kaikkeen, edellyttäen että välttää kipua. Mutta nyt älä sääli minua. Nyt haluan sinun julmaa rakkautta. Jos älähdän, jos pyydän armoa, mutta älä sääli, tule minun pyöveliksi, nautiskele minun ulvonnoista, voihkinoista, minun kyynelistä. Jos huutaisin, mutta ruoski minua vastoin kaikkea todennäköisyyttä. Silloin minä sinua rakastaisin enemmän.
          Tyttö putosi polvillaan ja alkoi halata hänen karvaisia sääriä.
         -Nouse, Inga, - ensimmäistä kertaa hän otti yhteyttä häneen oikealla nimillä. Inga huomasi, että hän on kosketettu ja jopa hänen silmät kostuivat vähän. - kuitenkin, sinä olet minun unelma. Sinun rakkaus on ihailtava! Ja sinä olet ihailtavakin! Et ole kuollut enää! Olet herännyt! Olet herännyt pois kuolleesta unesta, jolla kaikki sinun tutut ovat nukkumassa Moskovassa. Minun kaunis tyttö ystävä, ihailtavani metsän ystäväni, samalla kaunis, kuin luonto, ihailtava, kuten sama elämä, kuten rakkaus! Oletko valmis koetukseen? Aion tyydyttää sinun pyynnön, minun pikkusiskoni hengessä. Tuo köysiä, jotta minä sidon sinut tähän puuhun, - hän osoitti sormella puuhun, joka lojui kaadettu maalla. - aion sinua juoksuttaa halki helvetillisten syvyyksien taivaallista korkeuksia kohden! - niin hurmioitumassa lopetti vuodatuksen teloittaja, joka on tullut jo rakastetuksi nykyisin.
          Inga on tuonut köysiä ja kurotti ne hänelle.
         -Mene maahan. No, mikä sinä olet epätoivoinen likka!
          Inga on käynyt pitkälleen, ikään kuin hyppäisi kuiluun. Hänellä pelko ja hurmio sekoittuivat. Hymyilevä, Inga lausui, ikään kuin laulaisi:
         -Oho, mitä nyt aikoo olla minulle.
         -Odota vähän, nyt tällainen huumaus aikoo olla sinulle!
          Hän sitoi häntä pitkään ja varovaisesti. Lanka alkoi viheltää jyrkästi ja armottomasti, ilman lepotaukoa. Jo tyttö valitti vähän ja voihki surkeasti.
         -Tässä on viisitoista. Ennen tämä olisi loppu, mutta nyt me vain alamme.
          Viides kymmenennen iskun aikana Inga jo hihkui surullisesti, kuten silloinen lapsuudessaan, äidin hyppynarusta. Ulvonta edelleen vahvistui. Inga alkoi tuntua, että perseensä (piiskattiin häntä nimenomaan siihen) ikään kuin puudutti, ja kipu jo ei ollut niin vahva. Ruoholla hiukan veren tippoja jo kiilsivät. Ruikuttaessaan ja kyynelehtiessään, Inga tuntui miellyttävää lämmintä aaltoa, joka levisi hänessä. Yksi lyhyt sana olisi hyvin sopiva tämän aistimuksen suhteen - kaif (pöhnä). Hän laukesi... Sitten oli sattua taas, sietämättömän. Taas ulvonnat tulivat äänekkäämpi ja taas kaif. Inga laukesi toista kertaa. Ja oli enemmän muutama vihellystä ja läimäystä, jotka piinaavat vartaloansa.
         -Tässä nyt olet oikeastaan ruoskittava kuin sidorovin vuohena (Venäläinen kiinteä ilmaisu). Oletko tyytyväinen?
         -Joo, - Inga yritti hymyillä, mutta nytkytti kaikkien hänet. - kuinka monta olet antanut mulle?
         -Sataviisikymmentä, mutta se ei ollut kaikki.
         -Mutta sitten enpä voi liikkua enää!
         -Sanoinko, että aion piiskaa sinua lisää?
         -Sitten mitä aiot tehdä mulle? Korventaako?
         -Ei, pahanilkinen likka, suolata, - hän hymyili.
          Aistia hänen sanoen äkkiä saapunut hänelle. Inga pelkäsi ja ei turhaan. Hänen pyöveli otti kourallisen suolaa, kasteli sen vähän vedellä kenttäpullosta, sitten hän alkoi ei voimakkaasti, mutta huolellisesti hangata suolaa piiskatulla paikoilla.
         -Aijai, aijai, mitä teet! S-s-s... - Inga pinnistyi, punastui, lopuksi alkoi kyynelehtiä. Mies alkoi irrottaa köysiä.
         -Saanko mennä joelle?
         -Saat.
          Inga saapui rantaan, pitkä meni alas vedelle, astui veteen, yritti karistaa suolaa käsin ja hihkaisi. Se kivisti koskettaa perseen. Sitten hän seisoi vedellä noin viisi minuuttia. Joen virran jo täytyi pestä pois suolan. Hän alkoi kävellä takaisin, ollessaan kävelyllä unohti, istuutui kannolle, välittömästi hyppäsi ylös ulvahduksen kanssa. Sitten hänen pyöveli varovasti voiteli arvet sintomysiinin voidella, jonka hän otti kenttälääkekaapista. Tällä kertaa Inga oli ruoskittu kaikkia klassisia sääntöjä mukaisesti: jopa koskettaminen oli sattua, kunnes veri, suolan käsittelyn kanssa. Oli kovasti katsoa hänen persettä. Se paisutti, kaikkialla olivat purpurra-siniset täplät, jotka vuotivat verta pikkuisen siellä täällä.
          Pue verryttelyhousut, älä pue uimapuvun, koska se voi raastaa.
          Inga kysyi, hymyillessään:
         -Olenko piiskattava nykyään tosiaan, kuten sidorovin vuohi? Ihanko totta?
         -Todella, minun pieni tuhma vuohi.
         -Onko se viime koettelemus?
         -Jää lisää vain yksi. Mutta muutaman päivän aikana sinulle on parempi tehdäksesi hengähdystauon. Olkoon se parantuisi. Kun se parantuu, tulet kauniimpi. Jopa ilman sitä sinun perse on houkutteleva, kupera. Jos piiskattaisiin sinua useampi, sinä olisit täsmälleen kauneuskuningatar. Kuitenkin, älä ole pahoillaan. Rakastan sinua tällaista kuten olet.
         -Seuraavalla kerralla aiotko piiskata minua tähän samaan paikkaan taas?
         -Ei. Paljon ja säännöllisesti kaikkeen vartaloon, paitsi kasvojen ja rintojen.
         -Sinä olet oikeassa, on kokeiltava kaikkea. Vaan jos minä käyttäydyn huonosti ennen parantamista?
          Vuorostaan hän läimäytti häntä perseeseen, kipeään kohtaan.
         -Aijai! - tyttö hihkaisi ääneen ja pitkästi, heittää päätään taaksepäin. Aj, kuinka tuskallista! S-s-s ...
         -No haluatko käyttäytyä huonosti nyt?
         -Eipä!
          Hän läimäytti hänen perseensä kämmenensä toisen kerrankin. Tyttö alkoi älähtää, sitten kumartui, kyykistyi, punastui.
         -Nyt haluatko piiskan yksi kertaa langalla?
         -Älä tee sen! Pelkään!
         -Aiotko olla pai?
         -Olen pai. No huomenna älä lyö minua perseeseen.
         -Jos huomenna käyttäydyt hyvin, piiskan toisiin paikkoihin.
          Inga on ymmärtänyt, että olisi parempi oleskella muutamien päiviä aikana naljailematta.
         -Ja nyt mene lepäämään. Tänään olemme opiskelematta.
          Tänään hän muutama kertaa keskustelun aikana, vitsaillessaan, läimäytti häntä, että provosoi protestin tuskantäyteistä ulvontaa. Hän ei voinut istua täysin. Kuitenkin joka muistuttaminen, kuten voimakkaasti hän oli piiskattu, toi hänelle aistimuksen onnellisuuden tänään ja huomenna. Inga on myöntynyt henkisesti, että hän voi olla iloinen todella vain täällä tämän arvoituksellisen tuntemattoman kanssa, joka yhdisti hänellä näennäisesti yhteen sovittamatonta ominaisuutta: moukan, joka oli puettu lähes säkkikankaaseen, hienostuneen inkvisiittorin, filosofin ja runoilijan.
          Ensi viikolla kerran vielä Inga provosoi "rakkauden vuoksi kärsimyksiä", hänellä oli kaikki vartalo piiskattu, jopa käsien. Orgasmi ei oli, koska iskua putoilivat koskemattomiin paikkoihin, sen vuoksi ei mitään jäykistynyt, ja herkkyys ei oli menetetty. Kipu oli läpitunkeva; ulvontaa, kyyneltä ja valitusta olivat kylliksi. Kuten hän lupasi, vain kasvot ja rinnat jäivät koskemattomat. Iskua oli sataviisikymmentäkin, kuitenkin sen jälkeen ei mitään kivistänyt.
          Heti kun Inga tuli vapautettu, hänen intohimonsa, ollessaan ärsytetty julmasta pelistä, kuten hän nimitti "hyppynarua ja älähtämistä", saavutti korkeinta pistettä. Hänen kumppanista tässä pelissä oli innoissaan samassa määrässä. Inga oli varma, että hän pitää sanansa, ja hän ei langennut.
          Olemalla irrotettu, Inga heti seisoi innokkaan naaraan asentoon, jossa Inga unelmoi antamaan itseä hänelle viime viikolla. Tällä kertaa ei ollut tarvetta kerjätä häneltä pitkään. Hän asetti sen hänelle sujuvasti ja syvästi. Inga ulvoi huvista mukainen hänen iskujen tahdin. Hänelle se tuntui, ikään kuin metsä ja kaikki maa horjui heidän kanssa yhdessä. Kaikki muuttui ympärillä. Tahansa yksityiskohta, ollessaan heidän ympärillänsä kuvassa, sai suuria arvoa, joka oli juhlan elämän ja rakkauden arvona. Tahansa pikkuasia, olkoon se olisi roikkuva vaahteranlehti, joka on tullut tietoonsa sattumanvaraisesti, jokin metsän ääni tai jopa tuoksu, kaukaisessa tulevaisuudessa, olemalla uutettava muiston varauksesta, tämä pikkujuttu tulee alkamaan valaista kirkkaasti, valaistessaan ja koristellessaan harmaan yksitoikkoisen arkisuuden, ja sitten kukin heistä voisi mitään todistetta ilman, mutta varmasti, ilman pienin epäilystäkään vastata jokaisen pessimistin tai skeptikon kysymykseen elämän tarkoituksesta, että elämän tarkoitusta on rakkaus. Mutta tällä hetkellä kukin tällainen "pikkujuttu" oli nuotti, joka sopi yhteen harmonisesti suurin sinfonian juhlan elämän ja rakkauden. He molemmat, ollessaan tyrmätyt tämän sinfonian viimeisistä soinnuista, vähän minuuttien aikana he eivät voi herätä pyörryksistä, jähmettyessään asennossa, jossa he ovat lopettaneet.
          Lopuksi Inga hyppäsi, kääntyi kohtaamaan häntä. He suutelivat, pureutuessaan huuliin toisensa ja eivät voineet jakautua pitkään. Ollessaan himon impulssissa, he nipistivät toisensa saakka mustelmille selällä ja eivät huomanneet tätä.
         -Mennääs, lepäämme vähän, sitten jatkamme, - tyttö esitti ensimmäisenä.
          Hän suostui ja he menivät telttaan. He pukeutuivat kevyesti ja lekottelivat noin tunnin aikana.
         -No, kaunotar, mitä muuta tekemään sinun kanssa? - mies rikkoi hiljaisuutta ensimmäisenä.
         -Kuitenkin, olet hyvin tehty, olet palauttanut voimakkuuksien nopeasti, kuin jätkä kahdeksantoista vuotta. Tiedät yhtä asiaa? Olen tällainen perverssi! Olen tällainen narttu! Minulla on tällaista häpeällistä himoa!
         -Enkö sanoin sinulle ennen, että seksuaaliset halut ovat pyhät, kun ne eivät ole vaaralliset? Minä sinua piiskaisin nyt, koska unohdat oppitunneista, mutta olen liian laiska nyt.
         -Haluan, jotta rikkoisit toisen impeyden minulle, - kuiskasi neito, kuin salaliittolaisena, säihkyessään kiihkeästi ovelilla silmillä. Hän on ymmärtänyt, kuitenkin kysyi varalta:
         -Kuinka ymmärtämään sen?
         -Kuinka hidas olet, ajattelemassa! Mihin tökit sormella minulle joka kertaa joessa? Tässä herätti tätä himoa minulla. Tiedän, se on tuskallista, mutta se ei ole ensi kerran, - Inga muutti kuiskaukseen, ja intohimonsa kartutti silmissä. - haluan olla seivästettävä: sinä makuulle selällään, minä, ollessaan ratsastajan asennossa, istuudun kepin päälle ylhäältä ja hyppään.
         -Hyvin, kaunotar, tänään on sinun pyhäpäivä. Käytyään läpi kärsimyksen, saat valitsemaan. Suoraan sanoen, haluankin sen. - hän otti voiteen sintomitsina ensiapulaukusta ja meni teltasta. - Mennääs ruoholla. Tässä täällä.
         -Mennääs, - tyttö on kuiskannut vastauksena kiihkeästi.
          Hän öljysi tämän tarpeellisen esineen, joka on suurentunut taas kunnes rajaan, ja kävi makuulle selällään. Inga, kaikki hytistessään, asteli partnerin yli, niin että kummatkin hänen jalat tulivat molemmin puolin hänestä, ja hän kääntyi kohtaamaan häntä, kyhjötti, otti hänen työkaluansa käsissään ja alkoi pomppia sillä.
         -Aijai, - puremalla huulta tai kivusta, tai halussa, Inga alkoi liikkua, aluksi hitaasti ja varovasti, sitten vähitellen Inga raivostutti ja tässä tilanteessa voihki rytmillisesti. Hänen laukeamista ennen, Inga ehti laueta toistuvasti, ja tänä viimeisenä kertana, kun he laukesivat samanaikaisesti, hänen toistavat voihkinat korvattiin huutoja pulinan kanssa: "Niin, niin minua, huonoa likkaa, revi minua!.." Kuulemalla sen loitolta, mutta näkemättä toiminnan kuvaa, olisi voida arvella, että piiskataan tyttöä taas. Hekuman päällä Inga ulvoi ja kiljui kuin villi elukka. Pian kummatkin menivät joelle peseytyäkseen.
         -Aistitko nyt, että kolme viikkoa sitten asuit toisessa ehdottomasti, kuolleessa maailmassa? Että muutaman päivän aikana olet tehnyt harppauksen harmaasta ja kuolleesta maailmasta elävään ja värikkääseen?
         -Onko se, että sinä minua kysyt?
         -Niin: älä unohda tästä päivästä ja älä koskaan palaa sinne. Tuolla on pimeys, helvetti. Tuolla on kuolema, syöpä, alkoholismi.
         -Haluatko, jotta jäisin sinun kanssa metsässä ikuisesti?
         -Valitettavasti se on mahdotonta ja en puhu tästä. Se on yksinkertaisesti: olemalla fysikaalisesti heidän maailmassa, jää sinun oman maailmassa. Tekeytymällä, ikään kuin olisit samanlainen kuin he ovat, jää oma itsesi. Jopa hetkeksi älä unohda, kuka olet. Heille olet kuin vihollisen vakoojana, joka ei tarvitse avata itseä, mutta myös jonka ei suinkaan tarvitse siirtyäkin heidän puolellaan yli. Muutoin sinä pettäisit sinut itse, ja tästä olisi huonosti ainoa sinulle, ei minulle. Vaikka minusta olet orjatar, metsän likka, jota minä piiskaan ja aion jatkaa piiskaamista jokaisena päivänä, mutta heille olet prinsessa, vaan he ovat plebeijit, luuserit, hylänneet lahjat annetut heille taivaasta. Älä koskaan unohda tätä iloa tai tätä tietoa jotka olet löytänyt täältä.
          Ja aurinko jo ylitti rotkon takana ja tuppasi laskemaan, luodessaan pitkiä varjoja. He puhuivat, suutelivat ja lauloivat laulua leiritulen edessä. Yö lähestyi, ja pian Inga antautui itseä hänelle taas.

Seuraavaan lukuun: https://imperiumistapahan.blogspot.ru/2016/12/luku-8-arvoituksellinen-naisen-ryostaja.html

Luku 6. Arvoituksellinen naisen ryöstäjä.

Luku 6.

          Lopuksi Inga oli valloilleen täysin. Hänen pehmeässä paikassa aistittiin kuumetta. Hän juoksi kämmenensä ruoskittua paikkaa myöten. Siellä oli kovin epätasaisesti. Inga vilkaisee kämmenen. Jälkeä vähän veren jäi tuolla.
         -Tiedätkö? Olet piiskannut minut verta.
         -Tässä ei mitään ole kauheaa. Vartalo pystyy kestämään paljon enemmän. Tämä kuormitus on enemmän hermostunut, kuin fyysinen. Sinulla on terve sydän, sen vuoksi ei mitään ole vaaraa. Jos sinulle ei juolahda mieleen, että on kuunneltava ja noudatettava, silloin voidaan toistella taas.
         -Ei, älä tee.
         -Kuitenkin, menestyt, kaunotar. Kuinka huusit edellisellä kerralla! Ja sitten mitä hermoilemista heitit! Ja kuin kauniisti piti itseä tällä kertaa! Se on pahoillaan, että minulla ei ole elokuvakameraa. Kiljuit ääneen vain piiskauksin lopun alla.
         -Voinko mennä telttaan lepäämään?
         -Lepää kahden tuntia aikana, sitten keitämme syödä, sitten opiskelemme. Meillä on vähän aikaa, vaan haluan sinut opettaa paljon asioita.
          Levätessään teltassa, Inga kosketti, tunnusteli tämänpäiväisten "seikkailojen" jälkeä. Pienivoimainen kipu oli vastauksena näille kosketukselle, mutta tyttö iloitsi siitä.
          "On rangaistu minä. Olin tuhmana tyttönä, ja piiskattiin minä niin, että on sattua istuutumasta. Jos käyttäydyn häpeällisesti, piiskataan minä taas. Kävin läpi koettelemusten." - näistä ajatuksista Inga tuntui onnelliseksi. Ja sekä hän tuntui itse onnelliseksi, koska uusi, ennen tuntematon maailma aukeni hänen edessä, joka tosiasiallisesti aina oli hänen kanssa.
         -Hei, pomo! Joten olenko poikkeava? Olenko tyttö masokisti?
         -Mitä, unohdit opetuksen? Olet kaunein, olemalla itsesi.
         -Muistan sen. Kuitenkin en voi uskoa.
         -Sitten totut.
         -Selvä, olkoon, - Inga ajatteli. - vaikka saisin selkäänne, siitä huolimatta raiskaan sinua. Näiden ajatusten kanssa hän nukahti lyhyesti.
          Lyhytaikainen uni elpyi voimansa nopeasti. Inga oli iloinen. Hän on muistanut, noiden pettymyksen ja harmin, joina hän heräsi eilen aamulla, ja silloin jopa katui, että heräsi. Täysin muuten Inga katsoi maailmaa nyt, joka joutui paljon isompi ja kauniimpi. Rajoittamalla liikkumisen tilalla vapauttansa, arvoituksellinen tuntematon, jonka nimeä Inga jopa ei tietänyt toistaiseksi, avasi mittaamattomasti suurempi vapautta Ingan edessä, ikään kuin, jotain suunnatonta iloista maata, jota nyt hän aikoi tutkia, nauttiessaan, vaellella tämän paratiisin paikallisilla kauniilla kujilla, ajoittaisesti inhoamatta maksaa tästä iloisesta kivulla, ulvonnalla ja kyynelillä. Se oli sen arvoista.
          Kun he sytyttivät kokon, arvoituksellinen ja jo tervetullut ryöstäjänsä kääntyi Ingalle sanoilla:
         -Minun täytyy sinua varoitella aiemmin. Kun palaat kaupunkiin, sinä sitä et tunnista, jos edistäisit tarpeeksi tiellä täydellisyyteen. Palatessasi maailmaan, jossa olit aina ennen, näet että se on vankila ja alat vihata sen ja sen asukkaiden. Sitten viehätettäisiin sinua eksentrisille elkeille ja sinä alkaisit, jos on mahdollista niin sanoa, rikkoa turvallisuuden sodan yhteiskuntaa vastaan sääntöä. Silloin yhteiskunta sinut lannistaisi ja palauttaisi sinut heidän talliin. Niin varhaisessa nuoruudessa minä kadotti ystävät toistuvasti. Olemalla kiihotetut minusta kapinallisesta tunnelmasta, he tekivät typeriä asioita ja saivat vastoinkäymistä: toinen joku oli vanhempien lähettämä hullujenhuoneeseen, toinen vangittiin. Palautumisen jälkeen toivuttavat vastoinkäymisistä, jotka eivät suinkaan oli pieniä, he ilmoittivat minulle, että nyt he "ryhdistäytyivät", "kasvoivat viisaampi" ja eivät aio "pelata lapsena". He alkoivat vihata minua, luulemalla, ikään kuin minä olisin heidän vastoinkäymisten syynä, jotka olivat tapahtuneet heille. He eivät palanneet koskaan enää tälle Tielle, vähintään tässä elämässä. Nyt he kuihtuivat, joku toinen votkasta, toinen sairaudesta, koska se tajusi kunnes jollekin osalle heidän alitajunnan, mitä he ovat kadottaneet. En halua jotta se olisi tapahtui sinulle.
          Tästä syystä aion valmistautua sinua. Kaikki nämä oppimiset, jotka me suoritimme, ne eivät minun oikkua. Sinun pitäisi palata kaupunkiin, jolle et kuulu enää. Siinä aiot olla kuin tiedustelija, joka on vihollislinjojen taakse. Sinun pitäisi olla näyttelijänä, toisin sanoen, tulla roolissa jonkun toisen. Se ei ole vaikea. Se on vaikea siinä, jos ei unohtaa, että tämä on vain rooli. Sinun maskin ei tarvitse tulla sinun kasvoiksi. Siksi toistaiseksi, vältä olemasta yhteiskunnassa kauan, jopa tyttöystävien joukossa. Tai he jotain huomaisivat, tai sinä alat painua heidän tasolle asti. Ei ole tietä takaisin. Olet vastaanottanut tietoa ja nyt et voi palauttaa sinun tietämättömyyttä. Kuitenkin, välilasku tiellä on mahdollinen, ja tämä välilasku tekee ihmistä onnettomaksi ja se johtaa sairauksille ja kohtalokkaille satunnaisuuksille.
          Sinun täytyy oppia lukemaan muiden ajatuksia. Se ei ole niin vaikea, kuin se tuntuu ensi näkemältä. Henkilöt, joilla on rikas elämänkokemus, he osaavat tämän käyttää. Lisäksi, siellä on mystillinen kyky lukea ajatuksia, joka kehitetään käyttämällä meditaation. Sinun täytyy tulla kestää kylmää. Asut kylmässä maassa. Muuttumisen tapauksessa laittomaan tilanteeseen, olisi parempi jos piilottua luonnossa, jopa talvella. Jokaisella on piilotettu huikea kyky kestää kylmää, mutta on harvoin, kun joku kehittäisi sen.
         -Minkä takia piileskellä? En tee ryöstöt ja murhat.
         -Ajatteletko, ikään kuin kaikki he, jotka ammuttiin ja mädätettiin Stalinin ajassa leireissä ja myös sen jälkeen, olivat ryövärit ja murhaajat? Tuolla olivat paljon moukkia, jotka tuomitsivat nämä ihmiset, jota valtio ahdisti, mutta muutaman kuukauden jälkeen he itse joutuivat samaan paikkaan. Ja jos jonkun se juolahtaisi mieleen, odottamatta heidän fataalia päivää, mennä luontoon ja elää niin kaiken vuoden aikana, vaikka heidän kohtalo olisi ankara, mutta parempi kuin vankileirien kohtalo. Heidän oma typeryys on pilannut heidät, typeryys, joka on luontainen kansanpaljoudelle. Ja jos tänään tulet toimeen tämän valtion kanssa, kuitenkin poliittinen tilanne voi muuttua vähän viikkojen aikana, mutta nyt onneksi se voi tulla parempi. Kun totalitaarinen järjestelmä toimia täydessä vauhdissa, vain sinun astunta vai ilme, jota humalainen naapuri ja hänen juominen seuralainen jostain KGB pitäisivät epäsäännöllisenä, se voisi tulla sinun kuoleman syyksi.
         -Ah, se on siinä! Oletko ryöstänyt minut pelastaaksesi totalitarismin todennäköisestä sorrosta? Mutta mitä jos minä olen kelvoton naisoppilas? Mitä jos minä aion mennä pois tältä tieltä tarkoituksella ja elää, kuin kaikki normaalit ihmiset?
         -Huonommin siitä olisi vain sinulle. Vaan kuitenkaan miellyttävää muistelmaa sinusta minulla jäävät. Mutta vain haluan yhdistää miellyttävä ja antoisa. Selvä, kaikki, joka on antoisa, putoaa pois, mutta kaikki, mitä minusta on miellyttävä, jää minun kanssa. Mauri on tehnyt työnsä, jäljellä oleva osaa annetaan Jumalalle ratkaista sen.
         -Ihanko totta olet uskovainen?
         -En usko, vaan tiedän, että Jumala on olemassa. Satunnainen kemiallinen reaktio ei voisi luoda elämää ja muodostaa geneettistä koodia. Elämä on Ylimmän Elämän luomansa, Jolla ei mitään ole syytä.
         -Ja käytkö kirkossa ja tunnustat sinun seksuaalisista kummallisuuksista?
         -Ensiksi: synninpäästö on ei jokaisessa kirkossa. Toiseksi: kirkko on paikka, jossa väkijoukko käy; sama väkijoukko, joka oli ristiinnaulinnut Kristus. Kaikki teksti Evankeliumin on tähtäävä yhteiskuntaa vastaan, kuitenkin yhteiskunta kaiken kumosi ylösalaisin. Kristinusko oli kielletty ensimmäisillä luvuilla ja yhtäkkiä se alkoi sopimaan yhteen kaiken kanssa. Se ei oli satunnaisuus. Vuosisadat tarvitsivat muuttaakseen todellista uskoa sen antipodiksi. Inkvisitio oli totalitarismin itiönä. Vaan totalitarismin vastakohta on vain yksi: se on Todellinen Kristinusko.
         -Eikö kristinusko kiellä seksin, erityisesti epätavallisen?
         -Me olemme vielä lapset, siksi pelaamme lastenleikkejä. Vaikka tiedän enemmän, kuin sinä, kuitenkin vielä en tullut buddhaksi. Kun hankimme Samadhiksi, nämä leikit eivät kiinnosta enää meitä. Leikki jätkänsakkia voi kiinnostaa lapsille, mutta ei aikuisille. Tässä mikä on täällä. Valtava energia on keskittyvä seksissä. Missä tapauksessa on enemmän mahdollista, että koira pystyisi repimään ketjun? Muukalainen, joka tunkeutuu hänen territoriolle, on toisessa paikassa. Vaan ensimmäisessä paikassa on toisen koiran kautta. Ihminen, jos hänen seksuaalinen orientoituminen ei ole tuhoisa itseä tai muita kohti ja jos hän luopui mieltymyksestä jonkin hyötyjen puolesta tulevaisuudessa, ja erityisesti jos niin on siitä, jottei olisi yhteiskunnan tuomitsemansa, silloin hän on säälittävä ja mitätön ihminen, kuin pelkuri, joka on paennut, kun hyökättiin hänen tyttöystävää. Jälkimmäisessä tapauksessa hänellä on moraalinen oikeus tappaa nämä, jotka hyökkäävät, jos hän ei voi pakottaa heidät luopumaan aggressiosta, käyttämällä toista tapaa. Yhteiskunta on tehnyt ihmisiä säälittäviksi ja mitättömiksi, luomalla esteitä eniten täyteläisimmässä energeettisesti elämän seksuaalisessa puolessa, nyt se saa mahdollisuutta manipuloida häntä, käyttää hänet rikollisessa sodassa tai muita vastenmielisiä tarkoituksia varten.
         -Etkö pelkää erehtymistä ja joutua helvettiin.
         -Paratiisi ja helvetti ovat mielentila, vaan eivät ole maantieteellisen alueet. Jopa jos se olisi kohtalo erehtymään, silloin olisi parempi maksaa minun synneistä, kuin jonkun muun synneistä. Kun kaksi pahaa on väistämätöntä, on täytyy yrittää valitsemaan yhtä. Se olisi parempi, jos minä murhan jonkun, esimerkiksi, kun me menemme kaupungilla ja idioottien lauma hyökkäisi meitä, sen sijaan murhaisin ihmiset sodassa, joka olisi korkea-arvoisten kriminaalien nostama.
          Mutta, toistan, sinun pitää oppia paljon. Teeskentelemässä, mutta vielä olemalla itsesi; pystyä lukemaan muiden ajatukset, piilottamalla omaa ajatustasi; pystyä olemaan pakosalla kylmissä olosuhteissa; osata päästä ohitse niin, jottei huomattaisi ja jottei kuultaisi sinua; on tiedettävä neutraloinnin viholliset menetelmiä, jotka ovat voimakkaat missä tahansa mielessä, erityisesti, osata löytämään heidän heikoista kohdista. Joskus riittävästi harmittomat asiat, mutta ne voivat tulla kauheaksi aseeksi, olemalla osaavissa käsissä.
          Mitä tekee keskimääräinen ihminen, kun joku yrittää loukata hänen kiinnostusta? Jos hän tekee yrittäminen vastustella, sitten tekee sitä ilman osaamista, joutuu alakynteen ja antautuu. Enimmäkseen virhe: hän tekee yrittämistä muodostaa vastustajan ryhmää, toisin sanoen, luoda yhteiskuntaa. Vaan yhteiskunta on typerä kömpelö monipäistä lampipolyyppi. Se voi voittaa vain nerokkaan komentajan ohella mikäli ehdotonta kuuliaisuutta hänelle. Kuitenkin, tässä tapauksessa ovat paljon vasikoita ja ei ole hyvää organisoimista. Yksi sabotoija, joka on hyvin koulutettu, voi tehdä enemmän, kuin sadan ihmistä lauma pystyyisi tekemään.
         -Silloin miksi ei käytetä tällaista kaikkivoipaista yksineläjää sodassa?
         -Ja mistä löytää heitä? Paljonko olisi maksettava heidän opettaminen? Ja tärkeintä: jos opetetaan hän, mutta hän alkaa toimia heitä vastaan, jotka hänet opettivat.
         -Ja mitä jos minä opiskelen ja sen jälkeen toimin sinua vastaan?
         -Ensiksi, jo olet tuntenut aidon vapauden hengen, ja olla minua vastaan olisi sama, että olla itseä vastaan. Vaikka meidän alueella se on perinne vahingoittaa kaikille, mukaan lukien itselle. Jopa on sanonta: "Olkoon minun lehmä kuolee, jos vain naapurin lehmä ei poikisi"- kuitenkin kaikki tämä on typeryys. Toistan taas: minä lohduttautuisin tuosta miellyttävästä, että jo olen vastaanottanut sinusta. Vain antoisat asiat katoaisivat. Ja sitten kuin lauletaan laulussa : "En koskaan unohtaisi sinua, en koskaan näe enää sinut". Toiseksi, koskien jotta vahingoittaisit minulle. Ennen, yritä löytää minua. Luuletko, että aion olla sinun kanssa täällä kymmenen vuotta aikana?
         -Vaan mitä olisi jos miliisi löytäisi?
         -Löytääkseen minua, heillä on ei paljon enemmän mahdollisuutta, kuin sinulla on, ja jos olisit erinomainen oppilas, silloin on mahdollista, että jopa vähemmän. He voisivat käyttää vain minun asuinpaikan, mutta tämä ei antaisi heille kysymykseen ratkaisua "missä olen". Se on nimittäin niin, kaunotar, - ja hän on läimäyttänyt häntä kämmenestä tuohon paikkaan, mihin vitsa piiskasi juuri äsken. Inga kurtistui kivusta.
         -Muuten, en neuvo käyttäytyä hävyttömän tänään enää, koska jos olisi tarvita, rankaisisin sinua taas tähän paikkaan. Se olisi vaikeampi, mutta ei haitallinen ja ei vaarallisesti, pelkästään et voisi istua kahden päivää aikana.
          Inga tuli kauhistui, kuvittelemalla tällaista mahdollisuutta, ja henkisesti päätti vakavasti ei härnätä enää ankaraa opettajansa tänä päivänä.
          Tänä päivänä he opiskelivat paljon. Hän tyttöä opetti kävelemään metsässä äänettömästi, osoitti Ingalle virheensä.
         -Sinä vain olet alkamassa, - sanoi kidnappaajansa, - ja nyt ensimmäisinä päivinä aion kertoa, kun erehdyt, mutta sitten aion sinua rangaista. Ole varuillaan, koska reaalisessa elämässä tällainen virhe voi olla kuten kuolema.
          Kuitenkin, hän piiskasi Ingaa lonkkiin vitsoin useita kertoja, kun Inga ei arvannut hänen aikomustaan. Se oli opetus oppiakseen lukemaan ajatukset. Samana päivänä hän alkoi selittää hänelle, kuin hän itse sanoi, eniten sovellettu elämässä, ja erityisesti rauhattomassa elämässä, matematiikan osaa, joka on todennäköisyysteoria. Auringonlaskun alla Inga myönsi:
         -En mitenkään voi muuttaa itseä, siitä huolimatta haluan sinua. Kuitenkin olet kieltänyt, sanot että ajallinen pidättyminen olisi parempi meille molemmille.
         -Se on tosiasiallinen niin. Jos et usko, älä usko, mutta sinun täytyy kuunnella minua, ja olisi parempi, jottet kokeilisi olla ristiriidassa minua vastaan, joka tapauksessa et voisi sen.
         -Mutta en voi nukahtaa.
         -Voitele itseä hyttysiä vastaan, kuin me teemme illalla tavallisesti, ja istuudu Vajrasanaan asentoon, kantapäille. Yritä kolmena minuuttia aikana ja ei mistään ajatella.
          Aluksi Inga polvistui, sitten levitti kantapäät ja istui niille. Toistuvasti hänen ryöstäjä vihelsi piiskalla ilmassa, uhkaavasti, sanoessaan:
         -Minähän sanoi: älä ajattele!
          Kolme minuuttia on kulunut.
         -Muuta asentoa Virasanaksi.
          Inga levitti jalkaterät, levittämättä polvia, ja istuutui maahan. Hän jo osasi sen tehdä. Kolme minuuttia on kulunut enää.
         -Nyt makaa selällesi. Melkein olet voinut tehdä sen eräänä päivänä. Hienoa! Vihdoin! Nyt unohda kaiken ja keskity sisuspunokseen, chakraan Manipuraan.
          Aluksi aistimukset jaloissa olivat epämiellyttävät, mutta kahden minuuttia jälkeen ne menivät pois. Myös Inga joutui muistamaan, että tänään hän oli kunnolla piiskattu. Taas kolme kertaa mies arvasi, että Inga unohti keskittyä, ja hän vihelsi langalla ilmassa, uhkaamalla.
         -Nouse! Nyt koeta istuutua Siddhasanaksi.
          Saavutettiin. Tänään, varmasti päivä oli onnistunut, jos ei ottaa huomioon koettelemusta, jota kujeilija itsestään provosoi aamulla. Se oli vähän sattua istumaan. Viisi minuutin päästä Inga vaihtoi jalkojen paikat opettajan käskystä.
         -Nyt mene kusta, pukeudu ja nukahda vainajan asennossa.
          Inga kaikki teki niin: makasi selällään, lepäsi, kuvitellessa, ikään kuin hän ollessaan alaston ja astuu sisään kirkkaaseen järveen, joka on pittoreskein maiseman ympäröity, ja kaikki osaa hänen vartalon tulisivat heikompi ja liukenisivat.
          Inga nukahti hyvin nopeasti. Tyttö uneksi pelottavat korkeudet, miltä oli mahdollista hupsahtaa. Seisoessa näillä korkeuksilla, Ingan täytyi heittää alas kylliksi isot kivet, mutta ennakolta välttämättä keikuttaa niitä käsissä. Se häntä hyvin huvitti. Ilo sekoitti pelon kanssa tällaisesta läheisestä kuilusta ja suuresta mahdollisuudesta pudota tältä kapealta räystäältä. Tällaisten myrskyisten tunteiden kanssa enempi uni ei oli mahdollista, ja Inga heräsi.
          Ei kukaan oli vierellä. Inga arvasi, että hänen valmentaja istui nuotion luona ulkona. Hän oli hyvin herkkä hänen heräämistä vastaan, ja vanginlain mukaan, yöllä Ingan täytyi ilmoittaa välttääkseen ankarasta rangaistusta, että hän on herännyt. Inga ilmoitti ja kysyi lupaa menemään ulos. Hän on sallinut.
          Ainutlaatuiset värit, aamuyön kesäkuun ainutlaatuiset vaikutelmat ovat ollut päin hänen edessä. Metsän hiljaisuus, joka vielä ei herännyt, ja hyväilevä viileys lisäsivät vaikutelmaa. Haluttiin jotain lisää.
         -En koskaan kuullut, kuin laulat.
         -En voi menestyä laulamisessa.
         -Oppiaksesi uiskennella, - hän sanoi hitaasti ja lähes kuiskatessa, - on astuttava veteen. Teoreettinen oppiminen uiskennella on mahdotonta. Laulaaksesi - myös. Aion auttaa laulamaan. Mä alan ja sä liitä vähitellen.
          Voi, ei sattumaa Inga vertasi häntä Vysotskyjin kanssa! "Kun suuren vedenpaisumuksen vedet ..." - valmentaja alkoi, matkiessaan melko näppärässä laulun neroa, joka oli poistunut ikuisesti ei niin kauan sitten. Tämä laulaminen on vetänyt tytön lopullisesti iloisuuden lähelle estettä, jonka ylittyessään, on mahdollista pillahtaa itkuun onnesta. Kun päästiin kertosäkeen alla, Inga alkoi laulaa, tuskin hillitessään ilon kyyneleet, ja se tuntui, että hän kaikki hänen sielun pisti tähän lauluun:
          "Asetan kenttää rakastajille, olkoon he laulavat unessa ja jalkeilla..." (Venäjäksi: Я поля-а влюбленным постелю-у, пусть поют во сне и наяву-у...)
          Inga on laulanut kertosäkeen loppuun asti ja ei tunnistanut ääntään. Tämä kaunis, kimeä ja samalla vahva tyttömäinen ääni, jopa vähän vaientanut häntä itsestään syntyneen duon kumppania, tämä ääni ilmasi kaikki aistit: ja nuo, jotka olivat sanojen merkityksessä; ja nuo, jotka ei oli mahdollista ilmaista sanoilla; ja nuo, jotka tunsi geniaalinen sepittäjä; ja nuo, jotka yöllisestä satumaisemasta tunkeutuivat hänen avoimeen sieluun läpi kielletyn ovin, joka ennen oli ollut lukittu, mutta nyt kiukuttamalla yhteiskuntaa, tämä ovi jo oli auki; ja ne eivät olleet tunkeutuneet kuin häirikköinä, vaan kuin tervetulleina ystävinään, joille kaunis sielunsa niin kaipasi, sielunsa, joka oli ollut kaivattu niin pitkään, ollessaan lukittuna! Inga, pistämällä kaikki perusolemuksensa tähän lauluun, hän vain ei voi vääristää jopa yhtä nuottia ja opettajan postivihjeen kanssa, koska ei tietänyt kaikki sanat, Inga on laulanut tämän loistavan laulun loppuun asti.
         -Oletko iloinen? - kysymys oli tarpeeton, kaikki oli nähty ilman sitä. Iloisen kyynelet virtasivat alas tytön poskilta.
         -Joo, - Inga vastasi kuiskatessaan kiihkeästi.
         -Mutta pane merkille: me sinun kanssa emme mitään tehneet. Vain lauloimme.          
          Nyt vertaa: onni on itsekieltämisestä, onni on kivusta, onni on hekumasta, onni on kauniista laulusta tai runosta - kaikki se on kuten kuvat: toisella kuva on yksi väri, toisella kuva on toinen väri. Ja se on typeryys riidellä, mikä väri on parempi, vaikka hölmö väkijoukko yrittää jakaa kahtia onnellisuutta: puhdas ja epäpuhdas. Se ei ole uusi ajatus. Tämä puhtaan ja epäpuhtaan jakaminen oli ollut kiistetty, käyttämällä Tantraa jo viisituhatta vuotta sitten. Uusi testamentti on kumonnut tätä jakamista myös. Kun halutaan itkeä onnellisuudesta, tämä on rakkauden kunto. Ja ei ole tärkeä, mikä on provosoinut tätä kuntoa. Sellaisina hetkinä me lähennymme Jumalalliselle maailmalle ja tulemme iloisiksi tosiasiallisesti.
          Kuitenkin alkamassa, astuaksemme rakkauden tilaan me tarvitsemme ovea. Tänä ovena sinä voit olla, ovena laulu voi olla, ovena voi olla tämä lumoava yö. Me yhdistämme meidän onnellisuus kohteiden kanssa, ikään kuin kaikki johtuisi jostain ulkopuolisista olosuhteista, toimittavat nämä kohdetta meille. Me pidämme parempana ihmiskohteita, ja haluamme, jotta he olisivat keskinäiset kohti meitä. Se on meidän hengellinen lapsuus. Kun me tulemme kypsiksi hengellisesti, me alemme aistia, vaan teoreettisesti tiedän sen jo nyt, että me voimme olla iloiset, olla rakkauden kunnossa, lähentyä Jumalalliselle maksimaalisesti - ja kaikki tämä ilman mitään objekteja. Se on riittävästi vain itseä.
          Olet iloinen, kun olet rakkauden kunnossa, ei väliä, onko se keskinäinen kohti sinua tai hän ei ole. Olet onneton, kun tämä kunto päättyy, jopa jos samaan aikaan seisot näyttämöllä, ollessaan yksi ihmisjoukon epäjumalana, ja fanaattiset palvojat heittäisivät paljon kukkia sinulle. Aleksanteri Suuri ja Napoleon voittivat maailmaa. Pelättiin heitä, tervehdittiin heitä, taputettiin heille. Mutta he tuntuivat itseä onnettomina. Huomaa: nuo, jotka voittivat maailmaa, he tuntuivat itseä onnettomina. Se kaikki oli, koska he eivät voineet rakastaa, he voivat vain olla sotajalalla.
          "Koska jos sinä et rakastanut, se tarkoittaa todella et elänyt". (Потому что если не любил - значит ты не жил и не дышал), - opettajansa johtopäätöksenä ilmeikkyyden kanssaan on laulanut viimeisen rivin laulun, jonka he olivat laulaneet juuri ja tarjosi:
         -Katsotaanpa laulamme uudelleen!
         -Katsotaanpa laulaa. Mitä aiomme laulaa?
          Opettaja alkoi laulaa vanhaa laulua, joka Merkitse Bernes lauloi "Kun lakkaat rakastamaan". Inga lauloi kanssaan myös ahkeroidessa, sydämellisesti. Sen jälkeen kun laulu on loppunut, opettaja katsoi Ingalle suoraan silmiin ja selitti painokkaasti:
         -Näissä kaksissa laulua, jotka me lauloimme tänä päivänä, vastaukset sisältyvät, jos ei kaikkiin, mutta paljon kysymyksiin. Luonnollisesti kuulit ne varhempi, onko niin?
         -Joo.
         -Kuitenkin et mitään huomannut. Ja Chatsky ei huomannut yksi riviä Evankeliumissa ja alkoi heittää helmiänne sikojen eteen. Tässä niin, kaunotar, opi muiden virheistä. Jos en tarvitse rangaista sinua unohdettavista tämän päivän oppitunneista, ymmärrätkö mitä se tarkoittaisi? Se tarkoittaisi, että viimeisen päivän aikana olet vastaanottanut niin paljon tietoja, että useimmat ihmiset eivät ole voineet vastaanottaa kaiken heidän elämän aikana. Nyt teidät mitä useimmat ihmiset eivät ole tunteneet hänen elämän yhdeksänteen dekadin asti.
         -Se voi olla, mutta en mitään halua nyt, paitsi yhtä, minä haluan sinua, - sanomalla sen, Inga halasi opettajaansa ja pureutui häneen huulin. Hän palasi suudelmaa ja myös halasi Ingaa.
         -Minä sinua haluan myös, ja ei vähemmän.
          Inga tunsi vaatetuksen läpi, että hän ei valehdellut.
         -Lisäksi: jos se tapahtuisi kaupungissa, minä heti hyödyntäisin sinun käytettävyyden, jotteivät meidän suhteet keskeyttäisi, mutta täällä minulla on aika.
         -Tänään sinä ihailit minua, että hyväksyin kärsimyksiä rakkauden vuoksi ja tässä tilanteessa piiskasi minua niin, että on tuskallinen istuutua. Arvaan, että tarvitset enemmän minun kipua, minun kärsimystä.
         -Tarvitsen, jotta sinun rakkauden kunto kasvaisi sinulla rajaan asti. Ja jotta ollessasi tässä kunnossa sinä antaisit itseä minulle. Mitä enemmän rakkautta on sinulla, sitä enemmän kipua sietäisit. Sinun into niille koettelemuksille osoittaisi sinun tunteiden aitoutta ja voimakkuutta. Tänään, kun myönnyit vastaanottamaan seitsemänkymmentäviisi iskua, olen ymmärtänyt, että sinun rakkauden siemen antoi vahvan ja elinkelpoisen hedelmän. Ainoastaan on annettava hänelle kypsyä.
         -Miksi sinä eikä demonstroisi voimakkuutta sinun rakkauden, käymällä kivun lävitse? Mennääs kärsiä minun kanssa.
         -Valitettavasti, se joka on piina sinulle, minulle on lelu. Pelästyttääkseen minua, siinä määrin kuin tuo selkäsauna paosta pelotti sinua, jonkun täytyisi altistaa minut tuskalliselle kuolemalle. Epätasainen voimat. Haluatko kokeilla?
          Äskettäin uusikuu oli. Tiedän, kahdeksannelle päivälle asti kuun, on hyödyllinen polttaa yhtä pistettä säärellä. En tiedä kaikkia sääntöjä tehdäkseen sen, mutta toisinaan vain minä tätä paikkaa poltan, käyttämällä tavallista savuketta.
          Hän otti pois housujen ja istui kaadetun puun rungolle, jolla aina he istuivät syömällä. Sitten hän otti kuulakynää, asetti kämmenensä polvellensa, piirsi säärille vaakasuoran viivan keskisormen äärirajalta, sitten pystysuoran viivan jatkamalla pikkusormea. Sen jälkeen hän otti laihan kepin ja on pannut tupakaksi leiritulesta, ja kun savuke syttyi tuleen, hän sen lähensi asteittain, sitten hän puristi sitä viivojen risteyksen pistettä vasten. Inga haistoi vähän polttavaa, kuitenkin hänen outo keskustelija jopa ei ole liikkahtanut.
         -Mennääs, kokeilemme. Olkoon se olisi yksi enemmän minun rakkauden koetus.
         -Nyt olen laiska sitomaan sinua.
         -Mennään, minä panen makuulle selällään, panen kädet selän takana ja yhdistän ne. Sitten heitän jalat yli tukin. Sinä istuudut minulle polvien ylle, toinen käsi pidättäisi minun sääriä, toinen käsi polttaisi tätä paikkaani.
         -Häh, se on idea. Aseta kämmenen polvelle, - hän auttoi Ingalle asettaa käden oikein, kuin teki itselle, sitten hän piirsi ristin, joka määritteli vaaditun pisteen.
         -Mene maahan, likka!
         -Voi, niin pelkään! - Inga mutisi, pannessaan makuulle. Minä jopa itse kerjäsin sitä.
          Inga jatkoi kuiskaamassa jotain, kun hän istuutui hänelle lonkille ja sytytti tupakkaa. Yhtäkkiä Ingan äänekäs huuto on keskeyttänyt tämän kuiskaamista. Kaukana pensaissa helistiin kovaa. Jokin iso eläin juoksi pakoon rytinällä, ikään kuin, se rikkoi kaikkea metsässä.
         -Poloinen villisika. Miten olet sitä pelottanut!
          Inga hymyili vuorostaan.
         -Kyllä, uskon hän on epäonnisin meistä kolmesta, vaikka ei poltettu häntä.
         -No ja mitä vaikutelma?
         -Kipu piiskasta on masentava, väsyttävä, vaan tupakasta se on eksplosiivi, läpitunkeva. Kuitenkin tämä palovamma on parempi, kuin pitkäpiimäinen selkäsauna.
         -Usein et saa moksibustiota, muutoin vartalo olisi arvissa.
         -Kaikesta huolimatta rakastan sinua, - näillä sanoilla tyttö halasi häntä.
         -Minä rakastan sinua myös.
         -Jos minä en haluaisi nukkua, minä kiusaisin sinua ja saisin sadan piiskan iskua.
          Vain nyt hän tunsi, että myös haluaa nukkua. Aamunkoi lähestyi. Teltassa hän on köyttänyt Ingan palohaavansa, sitten oman. He ovat nukahtaneet nopeasti.

Seuraavaan lukuun: https://imperiumistapahan.blogspot.ru/2016/11/luku-7-arvoituksellinen-naisen-ryostaja.html

Alkuperäiseen venäläiseen tekstiin: http://www.proza.ru/2009/12/20/1217

Luku 5. Arvoituksellinen naisen ryöstäjä.

         -Tämä ei oli minua, joka keksi sen, - ihmeellinen opettaja jatkoi kertomista. - muinaiset tieteet, jotka ovat tunnetut vuosituhansien aikana, vakuuttavat, että meissä jokaisessa on KAIKEN TIETO, joka on piilotettu. Jokaisesta meistä JUMALUUS on piilotettu. Jokaisen täytyy vain palauttaa mieleen, jokaisen täytyy korjata kaikki esteet, jokaisen täytyy valmistaa itseä vastaamaan kasvotusten todellisuuden ja kyetä sen kestää. Kuitenkin ensimmäinen este tiellä, se on yhteiskunta. Sinä voit tehdä jotain jo nyt, - hän pitkitti keskustelun tempoa, - jollet harhauttaisi itseä, sitten voisit erottaa ilman erehtymistä, kun olet onnellinen ja kun et ole.
         -Kuitenkin, mitä jos tämä onni on poikkeava? Aion olla suoraa. Sinun vankeudessa useita kertoja tunsin itseä iloinen, olemalla tilanteessa, jossa normaali ihminen ei saa tuntea iloa. Olen sinun vallan alla. Vahva on sinulla. Mutta vaadit, jotta olisin vilpitön kanssasi. Sinä olet orjuuttanut minua, ja voin hulluksi tästä. Joka päivä tunnen minulla tällaiset asiat, jotka jopa eivät tuli mieleen minulle ennen. Jos sitä kertoa jollekulle ... Lisäksi, en tiedä miksi, tai koska piiskaat minua joka päivänä, tai vaikutat minuun jotenkin muutoin, kuitenkin aistin, että ollessaan sinun kanssa, tulen hulluksi piakkoin. Onko se sinun aikomus tehdäksesi minut hulluksi? Onko se tullakseni friikiksi?
         -Olen valmis panemaan panos pelipankkiin oman elämäni, että todellinen hulluus ei uhkaa sinulle. Nämä asiat, jotka alat löytää, ne olivat sinussa aina. Et koskaan voi päästä eroon niistä, myös et koskaan voisi saada jotain, sitä ei ollut koskaan sinulla. Sinä elit pimeässä ja käytännöllisesti et tietänyt itseä. Oli kielletty sinulle käyttää sinun oman tiedon valoa, käyttää sinun oman havainnoinnin valoa, käyttää sinun oman ymmärryksen valoa. Ja tässä minun vaihtoehto putosi sinulle, ja minun avusta sinä olet osoittautunut kaukana vartijoilta sinun tietämättömyyden. Tähyilemällä levottomasti, kuitenkin olet uskaltanut valaisemaan tällä valolla omaa olemusta, ja nyt tiedät itsestä enemmän. Jos valaisisit kirkkaammin, sitten tietäisit paljon enemmän.
         -Mutta mitä jos tuntisin jonkin, josta olisi parempi en tietäisi ehdottomasti. Jos minun olemuksen syvyydestä ilmestyisi halu tappaa itsen tai muiden? Mitä voit sanoa vastauksena?
         -Minulla on mitä sanoa ja tätä vastausta vielä odotin. Tällaiset tapaukset tapahtuvat harvoin, mutta emme saa, emme suinkaan saa jättää ne huomiotta. Sinun täytyy omaksua kaikki, että kerron. Minä en antaisi niin paljon tietoa sinulle yksi kerran aikana. Mutta näen, että sinun kiinnostus on puhjennut siinä määrin, kuin et pelkää olla piiskattava, jos unohtaisit jotain minun kertomuksesta. Vaan jos on kiinnostus aiheeseen nähden, se tarkoittaa, että tämä aihe sisäistäisi parempi.
          Näin, kuuntele tarkasti:
          On kaksi tietä Jumalalle. Se on kaksi ikivanhaa tiedettä: Jooga ja Tantra. Ne eivät ole uskontoja, ne ovat tieteet. Ne ovat teoriat, jotka hyvin toimivat. Yogi voi olla hindu, myös kristitty tai muslimi. Samaa asiaa voi sanoa Tantrasta. Jonka ihmisen lopullinen tavoite on valaistuminen, jonka hindut nimesivät ja nimeävät Samadhi, ja Jeesus nimesi sen "SYNTYMINEN UUDESTI". Kunnes sinä saavutat sen, mitä tahansa iloa olisi sinun kanssa ei olisi riittävä sinulle. Haluaisit jotain enemmän ja odottaisit huomista päivää. Kun saavutat Samadhin, olet iloinen olosuhteissa missä tahansa, jopa ehdottomassa yksinäisyydessä, jopa helvetissä, tarkemmin sanoen, silloin ei mitään ja missään olisi helvettinä sinulle.
          Enemmistö noista, jotka ovat saavuttaneet Samadhia, menivät Tantran tiellä. Opissa Kristuksen Tantra vallitsee, kuitenkin myös Jooga on vähän. Tantra opettaa ottamaan vastaan itseä ja maailmankaikkeutta, kuin he sellaisina; Tantra alkaa, mitä ihminen on. Siten Tantra alkaa alusta alkaen, vaan Jooga alkaa lopusta alkaen, toisin sanoen, tuosta mielentilasta, jolle ihminen joutua tulla, kun viimeisin esteen esirippu tulee putoamaan. Nuo kuka ovat taipuvaiset tappamaan itsen tai muut, olematta sotatilassa heitä vastaan, heidän täytyy seuraa Joogan tiellä. Jos tätä tieto olisi julkaistu, paljon elämät olisivat pelastetut. Maanikot, jotka ovat taipuvaiset tappamaan, heidän eivät tarvitse seuraa tiellä Tantran, ottamalla vastaan itseä tällaisina, kuin he ovat. Seuraamalla himojensa, he aiheuttaisivat ongelmia lisää, kuin ratkaisisivat, tässä tilanteessa ensiksi jokainen itseä varten. Kaikelle muille olisi parempi seuraa Tantran tiellä, se johtaisi tavoitteelle nopeammin, vaikka Jooga vetää puoleensa paljon ihmisiä, koska se viihdyttää heidän egolle, mutta se on jo muu aihe.
          Pystyhän sisäistämään pääkohta. Kunnes sinulla ei ollut taipumusta rikkoa ilman syytä itsen tai muut, sinä olet kaunis, olemalla tällaisena, kuin sinä olet. Jos lisää seuraat sinun ydintä, sitten tulet lisää kauniimpi. Vaan sinun ei tarvitse kiinnostua ihmisten mielipiteestä enemmän, kuin apinoiden mielipiteestä eläintarhassa. Eilen, avoimen haikeuden kanssa, suostuit että onnellisuus ja yhteiskunta ovat yhteensopimattomia. Sitten missä on ongelma? Pudota pois yhteiskunnan, kuin poistetaan pieni kivi kengästä, kun se estää mennä.
         -Haluatko, jotta minä, olemalla yksin, menisin kaikkia vastaan, kuin Chatsky teki? Luuletko, että voisin tulla voittajaksi?
         -Gribojedovin luovan suunnitelman mukaan, Chatsky on kahdeksantoista vuotta. Ilman kokemusta, ilman ymmärtämistä täysin että on tekemisissä robottien kanssa, jotka ovat viritetyt määrätylle käyttäytymiselle varten, hän toivoi, että kunhan hän antaa heille totuuden yksinkertaista kaavaa, heti kaikki tottelisivat häntä, ja maailma kääntäisi ympäri hyvällä tavalla. Mutta ei mitään tapahtunut, ja hän on pettynyt. Todella hän en tiedä, että tällainen pyrkimys on tuomittu epäonnistumaan. Koska kirjoitettiin Evankeliumista: "... älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen ... ", vaan hän sitä ei ottanut huomioon. Yritys suostutеlla tällaisia ihmisiä on samanlainen hyödytön tekeminen, kuin kokeilla opettaa koiraa puhumaan ihmiseksi. Tai kuten yrittää korjata konetta, joka on toivottoman pilalla ja tietämättä sen laitteen.
          Olen opettamassa sinua muita asioita. Opetan TEKEMÄÄN, MITÄ HALUAT, VAIKENEMALLA, ja sallimatta käymään sinun yksityiselämän kaikkein pyhimmässä tuntemattomille. Valitettavasti, tässä raihnaassa yhteiskunnassa joskus on tapana, vaikka kuvaannollisesti, kuitenkin tunkeutua taloon ja tutkiessaan henkilökohtaisesta alusvaatteesta, tai vaatia raporttia sinun yksityiselämästä. Heistä erakkoluonne on jokin moitittava asia. Siinä tapauksessa sinun täytyy iskeä takaisin taitavasti ja pätevästi, ja minä aion opettaa sinua, kuten sen tehdä.
          Pelkäät pysymistä yhtenä kaikkia vastaan. Mutta se ei ole välttämätöntä. Kuitenkin, kollektiivisen kiusaamisen tapauksessa sinun täytyy omistaa vastamyrkkyä. Paina muistiin: ihmisen valta sijaitsee hänen älyssä. Voimakas käsi voi rikkoa tiilimuurin parhaassa tapauksessa. Voimakas äly pystyy tuhoamaan kaupungin usean minuutin aikana. Joku kyttyräselkä muori kepin kanssa, jos hänellä ovat älyä ja palava halua voittaa, hän voi hävittää useita kymmeniä hyväkuntoista miestä, kenen mielikuvitus ei ulotu pidemmälle, kuin "olla vankka kaveri", "tuoda roistot", "vasikoida kytille", mutta todella on tuhat keinoa. En aio kertoa sitä sinulle yksityiskohtaisesti nyt, teemme sitä muulloin. Opettele ulkoa ensimmäisenä: Jos joku vehkeilee sinua vastaan - kerää tietoja hänestä. Tartu jokaisiin tiedustelutietoihin, koska jopa harmittomin tieto voi olla hyvin hyödyllinen jonain päivänä. Sekä, tietenkin, etsi heikkoja kohtia hänellä. Tässä yksi esimerkki oli sinun elämässä: tämä toinen jätkä; olet kerännyt tietoja hänestä ja tulit vahvempi. Jos tätä ei ollut niin, nyt ehkä kaikki muut tietäisivät kaupunginosassa, millaisena näytät, tekemällä rakkautta, sekä kaikkien yksityiskohtien kanssa.
          Äkkiä Inga palautti mieleen, että unohti pukea päälle uimapuvun, kuin eilen. Ensimmäinen impulssi oli hypätäkseen ylös ja, peittämässä alastomuuden, juostakseen teltalle, joka seisoi lähellä, ja pukeutua sinne, mutta hän jo ymmärsi, että se olisi typeryys, ja ihailkoon hänestä. Keskustelu jo alkoi väsyttää häntä. Inga nousi hitaasti, raportoi hiljaa: "Menen verhoutua", - sitten hän pyöri sujuvasti, leveilemällä selkäsaunan jäljet, tuli telttaan, puki päälle uimapuvun ja meni ulos taas.
         -No ja nyt, kaunokainen, aiomme juoda teetä ja sinä kerrot minulle kaikki, että olet sisäistänyt. Tänään olen antanut sinulle tietoa omaksumista varten enemmän, kuin olisi riittävästi.
          He alkoivat keittää teetä, avasivat purkkia kilohailin kanssa tomaattikastikkeessa ja ottivat leipää. Maitotiiviste oli alijäämä ja jo tuli päättymään. Se oli ennen, kuin siepattiin Inga.
         -Nyt saat alkaa.
          Inga selitti nopeasti, että useimmat ihmiset ovat hölmöt oman valinnan mukaan, että jokainen voi tulla mahtavaksi, jos hän löytäisi itsestä "kultakaivosta" tai, toisin sanoen, säätäisi itseä "tietylle aallonpituudelle"; että neuvostoliitossa koetetaan ajamaan henkilö tyhmään kollektiiviin väkipakolla häiritäkseen hänen itsen kognitiosta. Sekä jopa palautti mieleensä, että "jos ajatella omilla aivoillasi, olisi kohta päätä pidempi muita", sitten Inga vertasi englanti puhuvissa ja slaavilaiset maat. Sitten mies kaasi vahvaa teetä mukeihin, ja Inga jatkoi vastaamista tätä läksyä. Inga selitti, että ei kenestäkään olla arvoinen kysyä neuvoa, koska jokainen voi löytää "kaiken tietoa" sisältään. Avatessaan itseä, ihminen voi löytää jotain, sitä hän ei tietänyt itsestä ennen, mutta tämä jotain oli kanssaan aina. Ja jos löydetään vaaralliset tendenssit kohti itseä tai muita, silloin hänen täytyy seuraa Joogan tiellä, vaan kaikissa muissa tapauksissa Tantran tiellä, jotta ottaisi vastaan ja rakastaisi itseä sellaisena, kuin hän on, ja jotta ottaisi vastaan maailmankaikkeutta sellaisena, kuin se on. Että ei rauhoituta, kunnes läpäistään koko tie loppuun ja saavutetaan Samadhi, toisin sanoen, valaistuminen tai Syntyminen uudesti. Ja, lopulta, tullakseen onnelliseksi, jokaisen täytyy hylätä yhteiskunnan ja tässä tilanteessa ei kapinoisi sitä vastaan, mutta olemalla hiljaa, ilmoittamatta kenellekään ja tehdä työnsä. Myös ei kenellekään saa sallia puuttumaan henkilökohtaiseen elämään, vaan jos hyökätään, on oleva valmis sotaan, kerätä kaikki aineistot vastustajasta, keskittämällä huomiota pääasioilla, hänen heikkouksilla, mutta itsestä olla vahva, enimmäkseen oman älyn kustannuksella.
         -Unohdit yhdestä asiasta: ette ole vapaat ... ?
         -Jos ette ole vapaat seksuaalisesti, - Inga vastasi nopeasti sanahirviönä.
         -Mahtavaa! Tällaisen vastauksen jälkeen jopa jos haluttaisiin piiskata, sitten ei mitään olisi syytä.
         -Miksi et kidnappaisi yhtä jätkää ikäni minun sijastaan? Ei tiedetä kuka ketä piiskaisi tässä tapauksessa.
          Inga luuli, että nyt uhkausta aikoivat seurata, mutta hänen vanginvartija vastasi, hymyillessäni:
         -Jos viehätettäisiin minua pojille, tekisin vain niin, vaan ensiksi minä olisi parantunut minun kunto. Mutta sinusta onneksi, tai jos haluat sitä, valitettavasti, viehätetään minua tytöille.
         -Erityisesti satuttaa heille.
         -Olet oikea ja ei ole vain tätä. Minun fantasiat ovat paljon monipuolisempaa, kuin sinä luulet.
         -Joo, eritoten aamuisin. Etkö luuli, että matkailijat vai metsästäjät voisivat mennä ohi tämän paikan? Ja minä olisin tällainen huono tyttö, että näyttäisin heille sinun hömpötyksen jäljet minun vartalolla ja pyytäisin apua?
         -Minä en varoittanut sinua vain yhden syyn takia: minä osaan nämä paikat erittäin hyvin ja tiedän, että nyt ei kukaan kävelee täällä. Mutta, oletamme, ikään kuin, ihme on tapahtunut vielä, ja he ovat ilmestyneet. Jos he eivät ole hölmöt, heidän reaktio olisi tällainen: "Ratkaiskaa, kaverit, te itsestään teidän ongelmat, vaan älkää pakottako meitä puuttumaan". Enemmistö noista, jotka sinä pidät ritareina, he voivat vain, ollessaan yhdessä neljä tai viisi, lyödä ja potkia jotakuta yhtä, ja jopa jotta se tapahtuisi poliisien lähellä. Ja jos uhri ottaisi heidän aseen, jopa teräaseen, nämä "sankarit" pitäisivät parempana etsiä kannatusta kytistä ja yhteiskunnasta, lisäksi väittäisivät kiivaasti, että he täyttävät neuvostoliittolaiset vaatimukset täysin. Vaan tässä jos nämä ohikulkijat "pelastajat" olisivat hölmöt, sinun täytyisi katua loppuelämään asti. Minä heidät tappaisin ja tiedän, kuten tekisin sen, se on minun salaisuus. Ja sinun, likka, olisit auttava minua heidät haudata.
         -Kuitenkin seuraat sinun taipumuksia, koska et viehätettäisiin sinua murhille, eikö niin? Eikö ole aika siirtyä joogaan?
         -Älä sekoita rakkauden halua ja sotaa. Yksi viisas ihminen orientista oli sanonut, että sota on huijauksen tie. Myös sodassa murhat ovat oikeutettavat ja kun soditaan, täällä ei ole aikaa rakastaa, ei väliä, millä tavalla tämä rakkaus olisi ilmaistu. Ollessani vihollisten edessä, seksin ja seksuaalisten pelien halu menee pois minusta. Jos et tapa, tapetaan sinä. Tässä niin sanotussa "pyhässä" maassa, kymmeniä miljoonia ruumista lepäävät, jotka olivat neuvostovallan tappamat. Heidän joukossa minä voisin olla, sinä voisit olla, myös sinun läheiset ihmiset, ei kukaan oli vakuutettu. Tuo jälkimmäinen jätkäsi voit olla heidän joukossa, koska hän on alikehittynyt henkisesti. Hänelle oli kielletty olemaan älykäs, muuten ystävät lakkaisivat kunnioittamista häntä, sekä inspiroitiin hänelle, ikään kuin olisi hirveän asua yksin, kävellä itsestään kuin yksinäinen kissa. Hän tuli, kuin kaikki ihmiset, se voi olla rohkeuden vajauksesta, mutta todennäköisempi ylimäärästä typeryyden, kuitenkin onko pelastanut se hänet? Hän on "hahmo". Hän pystyy pieksemään ohikulkijaa miellyttääkseen sakkia ja varastamaan kaupasta ilman ehdottoman välttämätöntä, ja nussimaan jotakuta samanlaista hänelle, joka tuli kaupungin toisesta päästä, myös, kuten tehtiin häntä itseä lopulta. Hän oli tämän yhteiskunnan silpomansa moraalisesti, yhteiskunnan, joka on kiinnostunut ollakseen enemmän karjoja, ollakseen enemmän humalaisia paskiaisia, koska on helpompi hallita karjaa ja paskiaista. Vaan jos väestö koostuisi vapaista ja kunnioittavista itseä ihmisistä, kaikki nämä poliittisten hirviöt kuin Lenin, Stalin, Molotov ja Kaganovich olisivat säälittävät ja naurettavat. Nyt he eivät murhaa avoimesti, vaikka se tapahtui joskus. Tämä jätkäsi, joka melkein hirttäytynyt, hän on tämän asian hyvin esimerkki. Olkoon sanotaan sinulle opetusta varten: pelkäät pysyä itse vastaan kaikkia, vaan hän eli kuin kaikki, mutta menehtyisi, jollei olisi onni: sisko oli pelastanut hänet. Mikä on johtopäätös?- elää kuin kaikki, se ei ole turvallisempi. Olisi parempi elää kuin halutaan ja osata suojella itseä, ja jos hyökätään, tässä tapauksessa olla sotajalalla vain mukaan sinun omien sääntöjen.
         -Sinä voit kaikkeen vastaamisessa. Opetat minua paljon asioita, lyöt minua, opetat minulle, kuten sanot, itse-piiskaamisen läksyä. Mutta miksi sinä, opettajana, esittelisit esimerkkiä minulle, kuin oppilaalle, sinun itsen kanssa? Minä kiinnostan sinun kykyä sietää kipua.
         -No problem! Jo pitkään aioin sen näyttää sinulle, ja nyt se olisi hyvin tarpeena, kuin koskaan varhempi. Ensimmäistä kertaa tytön edessä hän riisui uimahousut ja erotti langan siitä. Inga näki omin silmin, missä määrin hän oli kiihottunut. Onnellisen hymyn kanssa Inga tuijotti tuntemattoman kaikkea vartaloa, mukaan lukien tuon asian, jonka hän ei nähnyt ennen. Hengitys tuli intohimoiseksi. Ilmeisesti, kidutuksen työkalu kädessään lisäsi himoa.
         -Voit juosta minun ympäri, katsoa jos haluat kasvoja, jos haluat profiilia. Kuitenkin ole varovainen ja jos kärsit piiskasta, älä mökötä, - kaikki tätä hän sanoi hiljaa, kuin salaliittolainen. On mahdollista, myös intohimo häntä kuristi.
          Ensimmäinen vihellys käynnistyi. Inga, ikään kuin haltioissaan, katsoi ja ei voinut uskoa silmiänsä. Kuudennen iskun jälkeen hänen intohimo oli kivun neutralisoima, mutta hän jatkoi piiskaamista itseä, ikään kuin ei mitään tapahtunut, ja jopa laski iskua ääneen hiljaisesti. Inga juoksi selän takana. Tuoretta juomua ruskottivat lihaksikkailla pakaroilla, ja veren pieniä tippaa oli nähdyt näiden kaistaleiden kärjillä. Hänen huomionsa objekti on laskenut jopa kolmekymmentä. Ensimmäiset juomut ilmenivät jo lonkilla ja selällä.
         -Sekä jälkeen käsi jo alkaa pinnata. Jotenkin vartalo ilmoittaa sille sen protestia, ja käsi tottelee. Annan tämä langan sinulle. Piiskaa minua taas kolmekymmentä kertaa, mutta niin, jottei mitään olisi jopa yhtä väärää iskua. Aion tarkastaa sen.
          Tämä outo ihminen antoi tytölle kidutuksen työkalun ja taas kääntyi selkänsä.
         -Miten voit poiketa sinun jäljistä minun jäljet katsomalla?
         -Piiskaa minua selkään, tämän viivan korkeampi, - ja hän vietti kuvitteellisen viivan käsin, sen jälkeen hän nappasi oksaa koivun, joka seisoi hänen edessä.
          Toistaiseksi Inga yritti jottei pinnata. Sitten hän huomasi ihmetellessä, että tämä häntä yllytti, mutta hän pelkäsi vielä ylittämistä normin.
         -Mutta miten tunnistaa, että isku ei ole liiallinen?
         -Veren ei tarvitse olla kokoa juomua myöten, vaan ainoa kärjessä, - ryöstäjänsä vastasi, hengittäessään raskaasti.
          Hänen ääni, laskiessaan ruoskaniskua, muutti vähän, mutta hän itse seisoi rauhallisesti loppuun asti, vain hieman vääntelehtimässään.
         -Aiotko kostaa minulle? En ole syyllinen, sinä itse minulle määräsi. Tottelematta sinua olisi minulle huonompi.
          Inga tuli hänen edessä, antamalla hänelle lankaa, mutta hän seisoi, ollessaan muukalaisena kohti tälle maailmalle, silmien onnellisen ilmeen kanssa, ja oli selvää, että hänen seksuaalisen kiihottuminen lisäsi visuaalisesti.
         -Kostaa? Sinulle? Mutta olen onnellinen, koska tällainen kaunotar on piiskannut minua! Tässä me olemme perehdyttäneet sinun kanssa lähemmin.
          Ollessaan voimaton katsoa pois, Inga hymyili iloisesti.
         -Kuin kävi ilmi, sinä pidät siitä, että piiskataan sinua.
         -Sinä pidät siitä myös. Olen huomannut sitä ennemmin kuin sinä itse. Vielä et selvittänyt itsestä, mutta minä hyvin tiedän näitä asioita. Uskallatko valehdella minulle, että viimeisinä kahtena päivinä aikana sinä selvästi nauttimalla otat asennon rangaistuksen varten? Kipu sammuttaa himosi, joka sitten palaa, olemalla enemmän vahvempi. Niin sen täytyy olla. Olin onnekas! Luojan kiitos! Olin onnekas! Olet sama kuin minä olen. Se ei ole sattumaa, että veti puoleensa minua sinulle.
         -Aion sanoa sinulle avoimesti, koska sinä pidät rehellisyydestä. Tässä asennossa halusin antaa itseä sinulle eilen ja tänään. Kuitenkin se ei tarkoita, että olen sama epänormaali, kuin sinä olet.
         -Jos et pitäisi selkäsaunasta, silloin et mitään saattaisi seksistä näissä hetkissä. Luuletko että masokistit eivät huuda kivusta? Tosiasiallisesti himo voi neutralisoida kipua, mutta vain orgasmin hetkenä. Tässä katsotaanpa tarkistaa: ota uimapukua pois, ja minä sinua ruoskin yksi kerta, voimakkaasti. Silloin sinä itse näet, jos nyt olet kiihottunut, sen jälkeen kiihotat vielä enemmän.
          Inga otti pois uimapukua ja heitti sen ruoholle, kuitenkin hänelle olivat hyvin erilainen aie. Hän pullisti pallonpuoliskonsa, jotka olivat koristellut piiskan arvilla:
         -Tässä, piiskaa kerran. Ei ole ensimmäinen.
          Mielellänsä hän antoi yksi ruoskaniskua hänelle. Tuttu vihellys ja kasvava kipu suoraan puolivälissä, raon luona, joka jakaa pallonpuoliskot. Häpeämättä, Inga tarttui tätä paikkaa käsin, hieroi sen.
         -Tarkkaile itseä: lisäsikö himosi, likka?
         -No niinpä toimi nopeammin. Miksi olet nolo?
         -En ole nolo. Haluan niin, kuten se olisi parempi.
         -Älä piinaa minua ja sinua.
          Inga kääntyi hänen tulevalle rakastajalle ja näki omin silmin, että hänen kiihottuminen saavutti maksimia. Inga tarttui hänen himon napaa ja tunsi, että itse on lauetessaan.
         -Tässä olisi parempi pelaat. Ehkä sitten rauhoitut.
         -Minä jo on lauennut, mutta se ei riita.
          Tyttö käänsi selkänsä hänelle, kumartui ja yritti liitä hänen fallosta itseen janoiseen syvyyteensä. Outo ihminen antoi Ingalle yksi langan iskun lanneselkään.
         -Älä käyttäydy hävyttömän, likka! Muuten ruoskitaan sinua kunnolla. - fallos alkoi värähtää. Inga, ollessaan riivattu himolla, melkein ei tuntenut kipua langan iskusta lanneselkään, mutta hänen partneri laukesi, hengittäessään raskaasti ja heittäessään päätään.
         -Silloin mitä varten kidnappasi minua tänne? Onko se piinataksesi minua ja aivopestäksesi, käyttämällä tätä harhaista filosofiaa?
         -Kuitenkin, et tiedä että voidaan vastaanottaa paljon enemmän nauttimista tästä asiasta. Jos kerron kaikki yksityiskohdat nyt, sitten se ei olisi kiinnostava. Tiedä sen: rakkaus on olemassa. On autuus, joka et nähnyt jopa unissasi. Vaan ei ainoastaan oikosulusta ja energian viemäristä, siihen totutaan ja se tulee ikäväksi nopeasti. Nämä kaksi jätkät, jonka olivat sinun kanssa, he eivät mitään osaa. Sinä myös et tietänyt jopa itsestä, tuttavuuteen asti minun kanssa. Jopa nyt et tiedä kaikkea loppuun. Kieltäydy nyppimästä hedelmää, kun se on vielä vihreä. Anna sille kypsyä. Silloin aiomme tuollainen naimista järjestää!
         -Haluan sitä sinun kanssa nyt! Kaksi päivää sitten ajattelin että kieli ei koskaan kääntyisi sanoa sen. Nyt jos joku kuuli, johdettaisiin minä mielisairaalaan sinun kanssa yhdessä. Ymmärrän sen, mutta olen valmis. Anna mennä, minä antaisin piiskaa sinulle vitsalla, ja silloin pystyisit tekemään sitä taas, sinä pidät siitä. Jos haluat, piiskaa minua, mutta vain vitsalla ja ei voimakkaasti. Se kiihottaisi sinua, ja miksi piilottaa, se minua kiihottaisi myös. Et pyydä sinä metsän likalta, mutta likka pyytää sinulta.      
         -Minun oppilaan täytyy ymmärtää minua yhdellä silmäyksellä, mutta me kuljemme ympyrää, ja minä tunnen, minun pitäisi selitellä sinulle jälleen ja jälleen. Ensiksi, sinun pitäisi olla myöntyväinen ja säyseä. Ärtyisän vaimon rooli ei ole sinua varten. Tai alistut, tai piiskaan sinua, kuitenkin voimakkaammaksi, kuin aamulla.
         -Piiskaa!
         -Tuo köyttä. Sitoa sinut puuhun.
          Ihmettelemällä, hän näki, että Inga meni telttaan nöyränä ottaakseen köyttä, ilman mitään vastalausetta. Ristiriitaiset aistit erottivat häntä. Ollessaan kiihottunut riidasta, Inga ei ymmärtänyt vielä, mitä koettelemusta hän kohdisti itseä vastaan. Myös Inga tuntui, että halusi olla uhrina, aistimalla kärsimystä, kipua, itkemistä. Hän alkoi nähdä jonkin ylevän ja vaikeaselitteisen siinä. Vain kivun pelko vastusti kaikkia voimia, jotka olivat kootut yhteen, mutta nyt Inga piti tätä pelkoa jopa jonain tervetulleena. Inga tiesi, että pian tulee katumaan tästä, kuitenkin antoi sitoa itseä mielihyvin.
         -Kuinka monta iskua aiot antaa minulle?
         -Seitsemänkymmentäviisi iskua riittää sinulle, kaunotar?
         -Ja kuinka monta oli tuolla kertaa, rangaistus paosta?
         -Tuolloin oli tasan sata iskua.
         -Tässä tapauksessa sinun seitsemänkymmentäviisi on pikkujuttu.
         -Katsotaanpa.
          Tuttu vihellys, tuttu kipu.
         -Nyt aion kärsiä, - nyt ollessaan rohkea, tyttö on kuiskannut iloisesti. Hän kuvitteli itsen keskiajalla aukiolla. Väki huudahtaa, jotkut heistä myötäelävät, toiset heistä hekumoivat, ja heltymätön hirttäjä punaisessa hupussa ruoskii hänet kaikkien sääntöjen mukaisesti. Hän voihkii hiljaisesti kivusta, vääntelehtii kauniisti, lisätessään noiden lukumäärää, jonka aistivat houkutusta, myötätuntoa, ihailua, kauhua.
         -Aijai - Inga voihkii tuskin kuultavissa, vääntelehtiessään kauniisti oikeastaan.
          Seksi poistui, pakkomielle poistuu, kipu jää. Se ei ole vaarallisesti, jopa se ei ole loukkaavasti, mutta se on vaikea; on kestettävä. Tyttö pinnistyy, kasvonsa punastuvat, hän kiemurtelee. Mutta kipu on kimakka, säälimätön, sietämätön. Kyynelet alkavat virrata purona.
         -Aijai, älä tee tätä! - hän purskahtaa pidäkkeettömästä ulvonnasta.
          "Oo, kuinka vaikeaa se on kärsiä tosiasiallisesti!" - ajatus tuikahti.
         -Aiotko totella, likka?
         -Se sattuu! Keskeytä! Aijai! - kyyneleet virtasivat rakeina. - mitä teet! Au! En voi! Sattuu!
          "En pysty käyttäytymään arvokkaasti ja kauniisti", - jälleen yksi ajatus tuikahti. - "En voi kestää".
         -Au! Au! Au!
          Ei vihellä enää. Ihanko totta on kärsimyksen loppu?
         -Oho. Kirkaisut ja ulvonnat muuttuvat hiljaa valitukseksi, joka näytti valitukselta orgasmin aikana. Taas Inga vääntelehtii, houkuttamalla ja heittämällä päätään taaksepäin.
         -Irrota kädet, ainakin minä pyyhkisin kyynelet, Inga sanoi pyytävällä äänellä.
          Ja tässä nyt kädet olivat jo vapautetut. Hän katsoo Ingaa, ja hänen katse on hellä ja hyvillään. Hän suutelee Ingan kyyneleisille silmille, sanomassa:
         -Onneksi sinulle! Sinä olet vastaanottanut näitä kärsimyksiä rakkauden vuoksi! 

Seuraavaan lukuun: https://imperiumistapahan.blogspot.ru/2016/11/luku-6-arvoituksellinen-naisen-ryostaja.html

Luku 4. Arvoituksellinen naisen ryöstäjä.

Luku 4.

          Huominen aamu alkoi kuten tavallista, jos ei oteta huomion, että vanki tyttö, olemalla kiehdottu arvoituksesta, joka aikoi olla aukinainen hänelle, eilen ei voi nukahtaa yöllä kolmeen tuntiin asti. Inga heräsi aamuna kello kymmenen. Se oli yksi tuntia vähemmän, kuin Ingan tarvitsi iässä kaksikymppisenä, kuitenkin se ei lainkaan estänyt hänelle, mutta todennäköisempää päinvastoin. Aamulla uteliaisuutensa laski hämärä vähän johtuen huolesta, joka tapahtuu yleensä lapsilla hammaslääketieteellisen nojatuolin alla, koska tänään aamuinen riitti, kuin jo tiedetään, tuli julmempi, hänen kiduttajan fantasioiden mukaisesta. Sekä lisäksi, Inga jo oli väsynyt esiintymään esikuvallisena tyttönä, luonto vaati sitä, jota oli allokoitu, ja jo olemassa teltassa, tyttö antoi mennä kaikkien fantasioidensa virtausten, ja nyt aistilliset värikkäiden asentojen sukupuoliyhdynnän kuvat arvoituksellisen tuntemattoman kanssa murtautuivat Ingan tietoisuuden avatusta ovesta, ja joskus näillä kuvalla oli piirretyt tällaisia asioita, jotka eivät tulleet ja eivät voineet tulla mieleensä ennen. Ennen Inga ei odottanut samasta itsestä sitä, kuin se tuntui hänelle nyt, tällaista irstautta.
          Mahdottomuus lukea hänen ajatuksistaan lohdutti Ingaa, kuitenkin oli häpeissään vähän, ja hän havaitsi itseä, kuin aloittelijana varkaana, joka tuli varastamaan hyvin turvalliseen vieraaseen taloon, jossa ei mitään ollut vartioitu, missä oli sitä, jonka voitiin varastaa, ja talonisäntä aikoi olla seitsemän merien takana kauan ja luotettavasti. Vihreässä vankilassa, missä Inga on osoittautunut nyt kohtalon tahdosta, kaikki se joka oli yhteiskunnan ottama pois, nyt palasi hänelle oikeutetusti, mutta olemalla sorrettu tämän yhteiskunnan ideologian alle, asiat, jotka luonto palasi hänelle, sen, jonka täytyi kuulua hänelle luonnostaan, Ingasta se oli, ikään kuin, hän on sen varastanut. Muun muassa, sattumalta Inga paljasti itse, että vapinan polvissa sijasta, ennen suhteellisesti julmaa rangaistusta, hän tunsi uteliaisuutta, missä asennossa hän tuli piiskaamaan häntä tänä päivänä. Sekä hän huomasi, että halusi seisoa hänen edessä, kuin eilen, polvistumassa, perseen ylöspäin, ja olla huononnettu, loukkaantunut, olla raiskattu hienostuneilla tavoilla. Lisää yksi kysymys sitkeästi vaivasi hänet taustaa vasten kaiken tämän: onko se pelkästään halu, joka kiehuu hänessä, vai hän tuli hulluksi?
          Aluksi aamuinen riitti tapahtui kuten tavallista. Mutta kun, ollessaan joella hän tökkäsi sormea hänelle kiellettyyn reikään, Inga hätkähti, heittäessään päätään taaksepäin, ja ähki venyttämällä ja hekuman kanssa.
         -Oliko se kivulias sinulle vai miellyttävä? Varoitan: sinun täytyy olla vilpitön minun kanssa. Vastaa.
         -Se oli kivulias, - Inga valehteli kömpelösti.
         -Valehtelet, metsän naikkonen!
          Inga on ymmärtänyt, että kuritus tulee olemaan ankarampi, kuin hän kuvitteli.
         -Odotan selitystä.
         -Olen valehdellut, herra opettaja. Ruoski minua siitä, kuin vuohta, säännön lisäksi.
         -Aion tyydyttää sinun pyynnön, metsän likka! Säännön lisäksi viidentoista lisään kymmenen iskua enemmän. Ja tästedes älä valehtele minua. Jos sanoisit totuutta, ei olisi mitään. Koska tiedän, että oli miellyttävä sinulle. Olisi lisäävä sinulle kaksikymmentä, mutta nämä kymmenen olkoon ehdollisena, kunnes seuraavaan valheeseen asti, niin tulet saamaan kolmekymmentä iskua. Vastaa mulle, kuinka monta vanha olit, kun kadotit neitsyydestä?
         -Viisitoista.
         -Kuka olit sinun kanssa?
         -Yksi ujo rillipää viereisestä sisäpihasta. Hän käveli takanani koko ajan, ja olin ymmärtänyt, sitä hän halusi. Sekä olin uteliaana. Jos hänellä olisivat kultaiset vuoret, hän oli valmis antamaan niitä minulle, mutta äkkiä se tuli helppopääsyiseksi hänelle.
         -Piditkö siitä?
         -Odotin parempaa.
         -Missä asennossa te teitte rakkautta?
         -Hän oli kärkisijalla. Ei oli mitään asentoa enää. Vähitellen me jäähdyimme toisiamme.
         -En usko, että se ei oli kaikki.
         -Oli yksi enää. Pidin hänestä enemmän, mutta pelkäsin, oli mahdollista, että hän pulisisi sen ystäville. Oli niin, että minä selvitin hänestä sitä... jopa ei yksi, mutta kaksi asiaa, ja paljastaminen joskin yhden niistä olisi hänelle, kuten kuolema.
         -Pähkinänkuoressa, mikä se oli?
         -Ensimmäinen: meidän kaupunginosassa oli varastettu tavaratalosta, ja hän otti suoraa osaa siitä. Kolme olivat vangittu. Kytät uskoivat, että sinne ei kukaan olisi rikostoveria enää, mutta hän oli neljäs. Pelkästään, hänellä kävi hyvin tuuri, se oli satunnaisuus. Kytät nopeasti pakottivat heidät puhumaan, ja paljastumisen jälkeen kolme heistä, luulivat, ikään kuin ei olisi heitä enää, ja lakkasivat painostamasta. Täysin sattumalta, itsenäisesti toisiltaan, vangit aikoivat kutsua hänen nimensä viimeisenä. Pieni osa varastetun varojen jäi hänen asunnossa, mutta kytät luulivat, ikään kuin he jo myivät kaikki ja joivat.
         -Ja mitä oli toinen syy?
         -Humalaisessa pöytyeessä oli raiskattu häntä, alueessa Chertanovo. Kuitenkin täällä, tässä alueessa hänellä on arvovalta, ja vaikka kukaan ei tietänyt siitä, vaan hän oli hirttäytynyt. Mutta nuori tyttö, serkkunsa, pelasti hänet hirttosilmukasta ajallaan, ja silloin hän kertoi siitä serkullensa, ilmoittamalla, että tämän jälkeen, oli miten oli, hän aikoo surmata itsensä. Serkkunsa keskusteli pitkään hänen kanssa, vaivoin, hän onnistui vakuuttamaan hänet, jotta hän pitäisi suunsa kiinni, ja sitten se on kaikki hyvin, että hänen täytyi unohtaa kaikki tämän ja ei muistelematta enää.
          Kerran, napsimisen jälkeen joitain pillereitä, hänen serkkunsa kertoi siitä minulle ja oli valmis paljastamaan sen muille, mutta minä en sallinut. Silloin johdin hänet heidän kotiinsa ja jäin tuolla aamunkoittoon asti, kunnes serkku nukahti. Aamunkoitteessa tämä jätkä palasi ulkoa ja minä annoin itse hänelle. Kuten kaikki kaverit tällaisissa tapauksissa, hän vannoi minulle ikuista rakkaudesta kuolemaan asti, mutta varoitan hänet, että tiesin kaupasta ja jostain muusta. Hän uhkasi minua, jopa veitsen kanssa kurkkunsa luona, mutta minä sanoin, että en mitään tarvitse hänestä, pelkästään yksi: jotta hän ei kenellekään kertoisi meidän suhteestamme. Sitten me naimme hänen kanssa taas ja sen jälkeen tapasimme pitkään, kunnes vietiin hän armeijaan. Ja tuolla yöllä lauantaina, kun en yöpynyt kotona, palatessani, isä halusi antaa minulle piiskaa, käyttämällä hyppynarun, jo olin kahdeksantoista, mutta äiti kielsi piiskaamasta, nimittelemällä hänet perverssiksi ja sukurutsaojaksi. Sitten he eivät puhuneet keskenään muutaman päivää aikana.
         -Missä asennossa olit, antamalla itseä tälle, toiselle jätkälle?
         -Ensimmäistä kertaa tämä tapahtuii samassa asennossa, - Inga epäröi.
         -Ja sitten? Sano, likka!
          Inga punastui, kuten syövän, ja ontolla äänellä sanoi:
         -Samassa, jossa sinä minua piiskasit eilen aamulla.
         -Ja onko tämä kaikki? - Kiduttajansa kysyi ankarasti. - Katso silmiini!
         -Lisää me kokeilimme, kun hän makasi selällään ja minä oli hänen yläpuolelta, ikään kuin hajareisin. - Inga oli koko punastumaan.
         -Turhaan järkyttynyt niin. Minä hyväksyn vapautta käytöstapoja, - sitten hitaasta, ääntäessään jokainen sana selvästi, ikään kuin hän radioisi yleislähetysviestiä ydinsodan alusta, hän virkkoi: Ette ole vapaat, jos ette ole vapaat seksuaalisesti. 
         -Siitä huolimatta sinä minua tuomitset, koska minä antoi itseä jätkälle, tietämällä, että hän on hintti.
         -Se, että oli nussittu tätä jätkää, ei väliä. Huonosti on toinen asia, että hänen päänsä on tyhjä. Siskonsa, vaikka hän on psykopaatti, mutta älykkäämpi, kuin hän - ryöstäjä hymyili ja lisäsi vähän tunnettu Pushkin lainausta "Ritarillinen aikakauden kohtausta":
         -Selvä; on olemassa laulamisen aika, vaan myös on hirttämisen aika. Lanka on minulla ja ruoskin sinua täällä, - hänet silmissä kimalsivat pirulliset valot. - mutta aluksi upota itseä veteen seitsemän kertaa. Nyt se on erityisesti hyödyllinen viilentyä. Voi, kuinka olet punastunut!
          Inga meni jokeen, teki, kuten hän määräsi, sitten tuli maihin. Ryöstäjä pesi käsiä tuolloin.
         -Mihin asentoon minun täytyy seisoa?
         -Kaikki on kuten eilen: koiran asennossa, pää olisi maalla, kädet takaisin, kutoa ne koossa ja älä erota niitä, eikä laskevan kyljelleen.
         -Ole hyvä, sido minut. Mitä jos minä en sietäisi kaksikymmentäviisi kertaa langalla? - Inga on kalvennut.
         -Sopeudu sietämään. Jos et ala oppia, et koskaan voit sen tehdä. Jos lähtemällä matkaasi, jos et mitään tee askelta, sitten et koskaan saavuta tavoitteeseen. Jos lasket kyljelleen, tai tartut piiskaamisen juomuja, tai jos sinä tukit sen, sitten aion lisätä. Siitä ei kuolla, kaunotar, vaan tullaan terveempi.
          Mikä voi Inga tehdä? Löytämisen jälkeen lähes ainoan vaakasuoran paikan, alaston tyttö seisoi niin, kuten oli määrätty hänelle. Kuitenkin, mikä se on? Pelko tuli heikompi, mutta sen sijaan hurja halu tuli Ingalle ollakseen raiskattava tässä asennossa.
          Viheltäen alkoi kuulua äkkiä. Vitsan kärki on pureutunut suoraan paikkaan pallonpuoliskojen välissä, kielletyn reiän luona. Kumma kyllä, himon laine, joka on törmännyt tätä ennen, se jatkoi rinnakkaiseloa kasvavan kivun kanssa. Toisen kerran, kietomalla puoleensavetäviä pyöreitä paikkoja, vitsan kärki pureutui tuohon paikkaan, jossa reisi aloitti.
         -S-s-s, - Inga sähisi. Ja kolmannen iskun jälkeen hyvin pitkällinen "Voi!" alkoi kuulua, jonka oli mahdoton lausuntatavaltaan erottaa huudosta halun. Särky yllytti. Inga halusi hypätä ja nykiä suorittaessa jotakin villiä tanssiä. Täällä jopa oli jotakin houkutteleva, mutta jokaisen iskun jälkeen tuli vielä sietämättömämpi, ja lopuksi, särky voitti lopullisesti, ja kymmenennen iskun jälkeen ensimmäinen soinnillinen "aijai" alkoi kuulua. Vielä vähän tällaisen "aijai" jälkeen tyttö on kuullut ääni hänen kiduttajan:
         -Jo on viisitoista, nyt tämä päättyisi, mutta olit vilpillinen. Seuraavan kerran etkö uskalla valehtele! Ota se! Etkö uskalla valehtele! Ota se!
          Yhdeksännentoista iskun aikana Inga alkoi vavista kyynelehtimällä ja puristi sormet kaikki voimansa kanssaan, koska hän hyvin halusi tarttua piesty puolipalloja käsin ja hangata niitä, kyyristelemällä. Ollessaan kaikki punastuttu, hän tarttui hampailla ruohoa, ja kyyneleet kihosivat silmistään sateena.
         -No kaikki, likka, nyt kärsimys on lopettanut, saat olla levossa.
          Vielä polvistumalla, Inga erotti kätensä, suoristi, hankaamalla piiskattua persettä ja veti syvään henkeä.
         -Kiitos opetusta, herra opettaja. Saanko mennä kasvoni pesemään?
         -Et vain saa, vaan sinun täytyy.
          Inga meni alas joelle, pesi loput ruohon tomun kanssa suun luona, pesi silmät, toistuvasti veti syvään henkeä ja meni ylös. Kiduttajalleen liittyi hänelle. Lävistävä kipu muuttui lämmöksi ja vähän kihelmöimisen tuntemukseksi. Punaiset, harvoin tummiksi juomut näyttivät kirkkaasti, erikoisesti koristamalla nuorta tyttömäistä vartaloa, joka jo olisi houkutteleva jopa ilman tätä. Jälleen kerran Inga oli ihmeissään samasta itsestä. Ollessaan alaston, piiskattava juuri äsken, hän taas halusi antaa itseä tälle elukalle ja tästä ei tuntenut itsensä nöyryyttämässä vai onnettomaksi. Ennenkuulumaton ennen tämän ilkikurinen pilke loisti hänen silmissä. Mukaan lukien Inga oli iloisena, sillä hänen vanginvartija tuli puheliaampi. Nyt Inga halusi puhua hänen kanssa päivin ja öin.
         -Herra opettaja! Eilen lupasit minulle aukaista jonkin hienon mysteerin, - Inga muuttui hänelle, näyttämällä voimakkaana kiinnostuksena.
         -Mutta oletko valmis kuuntelemaan? - hän katsoi taakseen Ingalle. - ooh, se on hienosti! Olet piiskattava juuri äsken, kuitenkin, katsoessani sinua, näen, että olet täynnä optimismia, jopa lisäksi. Tervehdin sen! Mutta voitko kuunnella tarpeeksi tarkkaan, ymmärtääksesi, sisäistääksesi ja koskaan unohtaaksesi?
         -Toivon, - tyttö vastasi, hymyilemällä.
         -Katso, sinulle on oikeus ei sopia, en aio käyttää piiskaa lyödäkseni minun vakaumusta sinun kauniiseen takaosaasi, mutta sinun täytyy tietää, että tämä näkymä asioista on olemassa myös ja muistaa sen sisältöä. Sopiminen ei ole valinnainen, kuitenkin se on välttämättä muistaa. Jos unohdat, piiskaan sinua. Lisäksi, tiedät vangin käytöksen säännöskokoelmasta: yksi asia on ei ratkaista vaikeaa harjoitustehtävä ja aivan toinen asia, jos et olisi sisäistänyt asian, joka oli selitetty kovin yksityiskohtaisesti. Istumasta olisi tuskallista, se on varmaa. Kaikki tarkkaavaisuus minua kohti, likka! - yhtäkkiä äänensävynsä ystävällisestä ja leikkisästä muuttui tiukkaan ja käskevään. Sitten hän lisäsi enemmän hellästi:
         -Istu alas kannolle ja kuuntele.
          Inga istuutui. Karkea kanto pisti alastomat piiskatut pakarat taas. Vaikka Inga ei oli huolissaan äskettäisestä selkäsaunasta, mutta ei halunnut sitä toistaa. Jotta ei olisi rangaistava, Inga jäljitteli huomiota, tuijottamalla kertojalle.
         -Tämän mahtavan mysteerin ensimmäinen osa koostuu neljän sanojen: Useimmat ihmiset ovat idiootit. Mitä voit sanoa tästä?
         -Luulen, en olisi rangaistava, jos sanoisin avoimesti. Etkö ota tosissaan minua? Onko se mahtava mysteeri? Minä jo kuulin jotain samanlaista.
         -Ongelma on siinä, että vain ensimmäinen osa ei mitään sanota. Tässä on toinen osa: ...mukaan oman valinnan. Täällä kommentit ovat välttämättömät, niinpä kuuntele tarkasti.
          Joka ihminen on syntynyt nerona. Jokainen voi jossakin individuaalisessa aspektissa saavuttaa tällaisiin korkeuksiin, jotka olisivat verrattavissa oleva Newton ja Einstein. Ensi näkemältä, täällä on ristiriitaa, kaikki ihmiset ovat nerot ja samalla kertaa kaikki ne ovat idiootit. Mutta lähtökohtana on, että ihmiselle on vapaa: hän voi valita neron tietä tai idiootin tietä. Lopuksi, hän voi hypätä yhdestä puolesta toiseen tai mennä pitkään idiootin tiellä, sitten yhtäkkiä muistaa ja, ikään kuin, kääntämällä nuolta, astua neron tielle.
          Missä on neron tien ydin? Etsimässä. Etsiäkseen itsestä kultakaivosta, jonka tulos olisi ehtymätön. Otamme esimerkkiä varten radiota. Se tulee vaikenemaan hiljaa määrittämisen asti tarvittavan taajuuden. Käyttämällä viritys kahva tehdään etsiä. Meidän predestinaatio on siinä, heti kun tulemme tietoiselle elämälle, alkaaksemme tätä etsintää. Etsinnän alkaminen, se on sama katumus. Koska muinaiskreikka ekvivalentti sanan "katumus" merkitsee sanatarkasti "ajattelun muutos." Kuunteletko sinä minua, likka? Aion kysäistä. Jos unohdat jotain, aion antaa piiskaa.
         -Jatka kertomista. Se on mielenkiintoista.
         -Jos kuuntelet, se on mielenkiintoista oikeastaan, koska asumalla neuvostoliiton olosuhteissa, et mistään voinut sen kuulla. Jopa vapaissa maissa ihmiset menevät idiootin tiellä, sitten mitä odotat täällä? Katso, huomaa, kaikki tulee alas, että täällä pakotetaan henkilöä olemaan kollektiivissa, mihin hintaan hyvänsä, kuitenkin jotakuta varten sitä on erittäin tarpeellista. Jopa jos vapaapäivä osuu viikonloppuna, sitten ei anneta levätä nämä päivät peräkkäin, yritetään pakottaa kaikki mennä työhön, tai maksamassa nämä päivät, tai lykätessä ne vuosilomaan. Ja miten tehtäisiin toisin? Ihminen voisi, ollessa itsen kanssa, alkaa mietiskellä. Jos hän mietiskelee, hänellä on hyvät mahdollisuudet arvata johonkin. Kun alat ajatella omilla aivoillasi, olet kohta päätä pidempi muita. Miten voisi ihminen kehittyä, miten voisi hän löytää hänen kultakaivoksen vai määrittää asti tarvittavan taajuuden, jos itse asiassa, jopa monien uskovaisen mielissä yhteiskunta varata samaa paikkaa, joka on tarkoitettu Korkeimmalle. Jokainen hänen askelen hän vertaa kansan mielipiteen kanssa, jokainen arkielämän rutiinin yksityiskohdan. Jos vaikka henkisesti hän poikkeaisi yhden millimetrin perinteisen käytöksen kohdalta, hänen mielikuvituksessa heti ilmaantuvat juoruilevat ämmät, jotka osoittavat sormella häneen, moukat, jotka hakkasivat häntä kasvoihin ja haukkuvat häntä ääntäessä säädyttömiä sanoja...
         -Mutta se on kaikessa maailmassa niin.
         -Katsotaanpa vertailla. Englantilainen, ollessaan ihmisten joukossa, voi esittää jokaista roolia sinun eteen, hän noudattaisi perinteisiä sääntöjä jopa parempi, kuin slaavi. Mutta esimerkiksi, paras ystävänsä voi olla tietämätön hänen suhde vaimon kanssa, rakastavatko he toisensa vai aikovat erota avioliitosta. Yhteisö on hölmö kaikessa maailmassa, mutta ulkomailla ei ole tällaista kontrollia, intimiteettisuojan loukkausta. Eristäminen ei pidetä kuten jotain moitittavaa. Todennäköisempi, se olisi moitittavampi nuuskia sen sijaan, että ratkaistaan omia ongelmia. Tässä siksi siellä voidaan nähdä enemmän kehittyneen yhteisön kaikissa suhteissa, mukaan lukien materiaalisessa osapuolessa, koska tuolla tie on lisää vapaa noiden ihmisten varten, jotka ovat tajunneet itseä kuin vahvaa persoonallisuutta.
          Kun opiskelit koulussa, olivatko kollektiivisen vainon tapauksia jotakuta yhtä?
         -Joo ... muistelen jotain ...
         -Vanhemmat opettivat muita, jotta he eivät joutuisi samaan tilanteeseen: "Tarkasta ihmiset. Ole kuin kaikki." Mille johti se? Se johti tuolle, että määrättiin tabu oikealla olla itseä. Miten löytää kultakaivosta, jos on mahdotonta vetäytymästä komennellulta paikalta? Miten radio voi löytää tarvittavaa taajuutta, jos kielletään pyörittämästä viritystä kahvaa? Seurauksena täällä on yhteisö, joka edustaa idioottien yhteiskuntaa. Pidetään jotakuta älykkäänä, pidetään jotakuta hölmönä, mutta älä etsi älykästä ihmisiä heidän joukosta: tuolla eivät ole heitä. Muista: ei kukaan koskaan neuvoisi sinulle jotain kunnollista, ja jopa jos heidän neuvo olisi oikea, tämä olisi erittäin harvinainen satunnaisuus, siinä määrin harvinainen, kuin suuri summa rahaa, joka olisi löydetty tieltä. On vain yksi ihminen, kenen neuvoista on järkeä kuunnella, on vain yksi koko planeetalla.
          Inga ironisesti hymyili, katsoi pois suuntaan ja ajatteli: "Hän on liian korkea lausunnon itse. Onko se suuruudenhulluus?"
         -Katso silmiini, metsän likka! Kaiken planeetan Maan päällä on vain yksi ihminen, kenen neuvoja sinä voit ottaa vakavasti. Juuri nyt olet ajatellut, kuka on tämä henkilö, vaan et arvannut. Tämä henkilö on sinä itse!
          Alaston kaunokainen, istuessaan kannolla, tuijottelemassaan ankaraa mentoriansa, ja niin hän jähmettyi avoimen suun kanssa yllätyksestä.

Seuraavaan lukuun: https://imperiumistapahan.blogspot.ru/2016/11/luku-5-arvoituksellinen-naisen-ryostaja_14.html

Alkuperäiseen venäläiseen tekstiin: http://www.proza.ru/2009/12/20/1217